Haketusta lupauksen reunalla

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista. 

Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä  tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.

Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule. 

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.

Kävely

Kävin mökillä lepäämässä. Öljysin vain veneen sisäpuolen ja raivasin metsäpuutarhasarkalta pahimpaa vesakkoja ensin alta pois. Sitten lepäsin, mutta en kierroksiltani pystynyt joten kävelin.

Kävelin järven itäpuolen metsäalueen ympäri. Kuusikkoa, hakkuita, männikköä, taimikkoa, kuusikkoa, suota. Paljon puita, ei yhtään ihmistä. Välillä satoi. Kävelin kauan. 

Palattuani juoksutin metallista karttamittaria reitilläni. Kaksitoista kilometriä. Sitten lepäsin. Nukuin ja nukuin. Luin ja nukuin.

Hanhiauroja lentää tiuhaan kohti pohjoista. Kuulin ensimmäisen käen. Katiskassa on yhä hiljaista.

Metsäpuutarhan ensimmäinen puu

 Sateinen ja kolea viikonloppu sujui rauhassa. 

Päätimme perustaa metsäpuutarhan pellon lähimmälle sarkalle. Istutimme sen ensimmäiseksi puuksi yllättävän pitkän, ainakin kaksi ja puolimetrisen Titan makeapihlajan taimen. Voi onnea, vihdoinkin. 

Siirrän toiselta sarkalta viime vuonna istuttamamme luumun piiskataimet pihlajan kavereiksi jahka kerkiän, eli jaksan.

Tukevan oloiset preussin vadelmajuurakot pääsivät kasvamaan kasvimaan reunalle. Levitimme raakakompostin talon eteläseinustan ja perennojen hugelpenkkeihin. Ripauksia riitti yrttispiraaliin ja sipulikukkapenkkiinkin, ja ihan vähän kasvimaallekin. 

Käänsin viimevuotisen kompostin jälkikompostoitumaan. Ruokin kompostin kevään haravointikarikkeella, kuten BIOSin Ville Lähde joskus hienosti kompostiensa hoivaamista kuvasi, ja lisäsin kasan uumaan lehmänlantasydämen herätteeksi. 

Kirjoitin joku vuosi sitten, omasta mielestäni aika pätevät, kompostointiohjeet Sininauhaliiton green care-blogiin. Sieltä voi vilkaista, jos vinkit kiinnostelee.

Kovasti yritin, sunnuntaina, mutta ei oikein lähtenyt, nimittäin raivaussaha pörisemään. Sen ryyppyvipu katkesi viime kesänä. Tein siihen uuden vivun, mutta eipä tuo lähtenyt vaikka kuinka nyki. Kanankakat sain sentään ropisteltua syreenien ilmatuille tyville.