Näytetään tekstit, joissa on tunniste sato. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sato. Näytä kaikki tekstit

24.5.26

Satosuunnitelma ja kesän hyötykasvi-istutuksia

 

Istutusrykäsy, se oli pelin nimi viikonloppuna. En pääse ensi viikonloppuna mökille, joten siementä ja pottua piti saada vakoon nyt.

Muu elämä on vienyt viime viikkoina niin kiivaasti huomiota, että en ole löytänyt hetkeä laskeutua kunnolla viljelysuunnitelman ääreen, mutta onhan noita tullut tehtyä, eli siitä vaan.

Osaan jo miettiä mitä käytän, eli kerätä satoa. Se on se permakulttuuriperiaate, joka helposti unohtuu viljelyn ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Innostuu kaikkeen hifistelyyn ja erikoisuuksiin, itse viljely on tavallaan jo se sato, ja lopputuloksena on kilokaupalla jotain jota ei kykene säilömään, tai kymmenen 100 työtuntia vaatinutta maailman parasta tomaattia tai chiliä.

Peruna säilyy hyvin kuopassa ja pitää maan avoimena, vähän kuin kesantokasvi siis, sipuli säilyy kotioloissa, samoin valkosipuli, kurkut ja kurpitsat saa pikkelöityä ja lehtikaalit kuivattua. Salaattia ja mangoldia penkkien reunat pullolleen niin säästää kesällä monta rahaa ja on jatkuvasti syötävää. Ne ovat lisäksi kaikki, ehkä janoista kurkkua lukuunottamatta, vähätöisiä kasvattaa. Se oli mun suunnitelma. Ja paljon kukkia sinne tänne.

Papuja olen viljellyt aina vähän turhan paljon, vaikka pakkasessahan ne menisivät ihan kivasti. Tänä vuonna kasvatan papuja vain penkillisen, mutta niiden istutus saa vielä odottaa. Pitää vielä vähän haistella alkukesän kelejä, etteivät vaan paleltuisi ja mätänisi, herkistelijät.

Talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja kitkin rivien välit ennen niiden pusikoitumista, kerrankin.

Katiskasta löytyi jööti kuha. Kaksi viikkoa sitten sain samaa kaliiberia olevan hauen. Pääsee kokkaamaan.

11.10.25

Koivikon harvennusta ja valkosipulimaa


Aloittelin vastarannan koivikon harvennusurakan viime kuussa. Metsikkö ei ole iso, mutta on siinä varttihehtaarissakin lähemmäs kaksiataa puuta jotka tulee kaataa, pätkiä ja rontata pinoihin jatkokuljetusta varten.

Iso homma, mutta hauskaa, kuten urheilu. Vaikea lähteä, mutta palkitsee. 

Kirjoitin ensiharvennusohjeet ylös kotisivulleni.


Vieraitakin on käynyt, auttamassa, puuhaamassa, syömässä ja saunomassa. Vene oli ollut niin kauan kaikelta puuhalta ylhäällä, että perälaudat eivät päästäneet kalaan. Pitää turvotella kaunokainen keväällä kuntoon ja laskea useammin vesille niin pysyy hyvänä ja suopeana.

 

 


Peltojen kehittäminen ja niihin tutustuminen jatkuu. Maa on hyvää ja sopivan savista. Ehkä liiankin hyvää potuille. Kynnin niille uuden paikan pellon sivussa jossa maa on hiekkaisempaa. 

Valkosipuleille valmistelemani palsta on saanut kesännoida viime syksyn kynnöstä persianapila-kaurapeitteen alla. Niitin peiteen kahdesti kesän aikana ja kynnin sen maahan viikko sitten ennen sateita. Äestin palstan vielä istutusvalmiiksi. Aluksi ajatuksena oli tehdä kohopenkkejä, mutta taidanpa jättää suuritöisyyden vuoksi väliin. Viljelyssä asioiden yksinkertaisena pitäminen on yllättävän usein se paras ratkaisu.

 
 
 

 
Nyt pitäisi taas arvella se jokasyksyinen arpominen pakkasen ja roudan saapumispäivästä. Valkosipulit pitäisi osata istuttaa noin kolme viikkoa ennen tuota määräpäivää. Näin kynnet ehtivät juurtua, mutta eivät ehdi pilkahtaa maanpinnalle pakkasen purtaviksi. 

Mitä veikkaat, milloin maa jäätyy?










 

 

10.8.25

Maakuoppa vanhasta pakastimesta

"Ruoan säilyttäminen maassa on niin helppoa, että melkein hävettää." - Apilankukka

Helteet hellittivät viikko sitten. Oli kumma kesä. Ensin sateinen kevät vain jatkui ja jatkui. Terminen kesä alkoi eteläisessä Suomessa vasta 16.5., ja jatkui sitten viileänä ja märkänä, kunnes muuttui koko heinäkuun jatkuvaksi helteeksi.

Kasvimaiden sato on jäämässä pieneksi. En tiedä vielä miten tällaisiin paikalleen jumittaviin säihin voisi jatkossa varautua. Kevyillä kasvutunneleilla? Ehkä. Pitänee kävelyillä keräillä sieltä täältä hylättyjä aurauskeppejä tukikaariksi.

Myös muut hommat ovat jäljessä. Lämpötilan huiskennellessa lähellä kolmeakymmentä ei huvita lähteä metsätöihin tai viettää iltapäivää kaivaen kuoppaa, tai avaten ojaa. Olen siis lähinnä levännyt ja tehnyt pienempiä puuhia, edistellyt asioita hissunkissun vaapulavissun.

Nokikolari kävi viikolla oppipoikansa kanssa nuohoamassa hormit. Takka ja muut pesät olivat hyvässä kunnossa ja saunan leivinuunista saa kuulemma pienellä tekemisellä toimivan pelin. Sain myös tukea ajatukselle korvata tuvan takka varaavalla uunilla. Inshallah.

Yksi homma jota olen edistellyt hissukseen on maakuoppa. Ostin torista viimevuonna vanhan arkkupakastimen eurolla ja kesän aikana olen kaivellut sille kuoppaa. Tänään sain viimeisteltyä tämän ensimmäisen askeleeni kohti maakellareiden mystistä, maanalaista maailmaa.

Maakuopan teko alkoi paikan valinnalla. Tulvimisen välttämiseksi maakuoppa ei saa olla painanteessa. Varjoisa paikka on tietenkin parempi kuin auringonpaahde ja on hyvä varmistella, tai ainakin toivoa rautakangella maata iskien, että maannos on vähäkivinen ja helposti kaivettava. Itse löysin kaivautuessani vain kolme suurempaa stemua.

Kaivoin haudan salaojitusta varten 30 senttiä kylmäarkkua syvemmäksi. Etsin kartasta useamman sorakuopan ja kävin tutkimassa mistä saisin lapioitua mukaani sopivaa soraa salaojaksi. Täytin kuopan pohjan karkealla soralla ja kivillä niin, että arkun yläreuna on noin viisi senttiä maan yläpuolella ja täytin kuopan reunat maalla. Varmistin vielä, että vesi pääsee virtaamaan arkun ohi. Asetin arkunpohjalle pari nurinpäin käännettyä taimiallasta korokkeeksi (käytä mitä löydät) siltä varalta, että arkkuun tiivistyy tai pääsee kosteutta ja sovittelin dyykkaamani jäätelöallaskorit arkkuun. Masallah! Ei muuta kuin pottua monttuun.



Teroittelin Itä-Suomesta tilaamani vanhat viikatteen terät ja kirveeni tahkolla. Halkojakin: tehty.