Maakuoppa vanhasta pakastimesta

"Ruoan säilyttäminen maassa on niin helppoa, että melkein hävettää." - Apilankukka

Helteet hellittivät viikko sitten. Oli kumma kesä. Ensin sateinen kevät vain jatkui ja jatkui. Terminen kesä alkoi eteläisessä Suomessa vasta 16.5., ja jatkui sitten viileänä ja märkänä, kunnes muuttui koko heinäkuun jatkuvaksi helteeksi.

Kasvimaiden sato on jäämässä pieneksi. En tiedä vielä miten tällaisiin paikalleen jumittaviin säihin voisi jatkossa varautua. Kevyillä kasvutunneleilla? Ehkä. Pitänee kävelyillä keräillä sieltä täältä hylättyjä aurauskeppejä tukikaariksi.

Myös muut hommat ovat jäljessä. Lämpötilan huiskennellessa lähellä kolmeakymmentä ei huvita lähteä metsätöihin tai viettää iltapäivää kaivaen kuoppaa, tai avaten ojaa. Olen siis lähinnä levännyt ja tehnyt pienempiä puuhia, edistellyt asioita hissunkissun vaapulavissun.

Nokikolari kävi viikolla oppipoikansa kanssa nuohoamassa hormit. Takka ja muut pesät olivat hyvässä kunnossa ja saunan leivinuunista saa kuulemma pienellä tekemisellä toimivan pelin. Sain myös tukea ajatukselle korvata tuvan takka varaavalla uunilla. Inshallah.

Yksi homma jota olen edistellyt hissukseen on maakuoppa. Ostin torista viimevuonna vanhan arkkupakastimen eurolla ja kesän aikana olen kaivellut sille kuoppaa. Tänään sain viimeisteltyä tämän ensimmäisen askeleeni kohti maakellareiden mystistä, maanalaista maailmaa.

Maakuopan teko alkoi paikan valinnalla. Tulvimisen välttämiseksi maakuoppa ei saa olla painanteessa. Varjoisa paikka on tietenkin parempi kuin auringonpaahde ja on hyvä varmistella, tai ainakin toivoa rautakangella maata iskien, että maannos on vähäkivinen ja helposti kaivettava. Itse löysin kaivautuessani vain kolme suurempaa stemua.

Kaivoin haudan salaojitusta varten 30 senttiä kylmäarkkua syvemmäksi. Etsin kartasta useamman sorakuopan ja kävin tutkimassa mistä saisin lapioitua mukaani sopivaa soraa salaojaksi. Täytin kuopan pohjan karkealla soralla ja kivillä niin, että arkun yläreuna on noin viisi senttiä maan yläpuolella ja täytin kuopan reunat maalla. Varmistin vielä, että vesi pääsee virtaamaan arkun ohi. Asetin arkunpohjalle pari nurinpäin käännettyä taimiallasta korokkeeksi (käytä mitä löydät) siltä varalta, että arkkuun tiivistyy tai pääsee kosteutta ja sovittelin dyykkaamani jäätelöallaskorit arkkuun. Masallah! Ei muuta kuin pottua monttuun.

Teroittelin Itä-Suomesta tilaamani vanhat viikatteen terät ja kirveeni tahkolla. Halkojakin: tehty.

Taimia metsäpuutarhaan

Saimme nauttia kukkuraisesta kukkapaljoudesta kesäpäiväntasauksena. Syödä, nauraa ja jutella. Läksiäisiksi saimme mukaamme neljä luumupuun tainta ja kaksi kirsikkapuun tainta, ja jokusen perennan ja tarharuusunkin taimen. Alhamdulillah, hyvää.

Puuntaimet pistivät meidät hahmottelemaan tarkemmin mitä oikein meinaamme sillä, kun sanomme metsäpuutarha. Eli piirsimme tupakka-askin puuttuessa tulevaisuuden piirrustukset ruutuvihon kylkeen. Muutama polku peltosarkalle, ajatusten puusaarekkeita ja avointa maata saarekkeiden lomaan, pensaille, yksivuotisille ja sitkeille, sisukkaille monivuotisille. 

Osallistuin muutama kesä sitten, Pohjoismaisilla permakulttuurifestareilla, monivuotisten hyötykasvien kasvatus-luennolle. Jossain muistikirjassa on siis valmiita lajilistaushahmotelmia. Hissunkissun.

Elikkäs puuntaimia horsmikkoon. Lantio heijaamaan ruohikkoa alas ja lehmänkakkikompostia mulloksen pohjalle. Istutimme kirsikantaimet makeapihlajan seuraksi ja luumuntaimet omalle saarekkeelleen. 

Potut ja kesantopersianapila innostuivat silminnähden viime viikkoisesta ruohikon niitosta. Puskee puskee.

Tuntuu, että taas teki tusinan muutakin asiaa joita ei löytynyt tehtävälistasta, mutta joiden parissa viikonlopun päivät hujahtavat. Tienviittaa, kasvimaan rukouslippuja, kitkentää, lantakompostia, lukemista, saunaa ja uimista ja sen sellaista mukavaa. Ora et labora

Maanparannuskasvit kesantoon

 

Viikko oli kylmä. Päivälämpötilat laskivat tasaiseen viiteen asteeseen pudoten pakkaselle öisin. Ei se mitään. 

Saunaan pitäisi löytää uudet ikkunat, sellaiset vanhat ruudukkopokat. Nykyiset ovat lahot. Muistin, että vajassa on jemmassa suuri määrä ikkunaruutuja. Yksi tuvan ikkunoista on ilmeisesti vaihdettu yhteen niistä. Se on talon ainoa joka ei ole vanhaa, pieniruutuista lasia. Hyvä syy siivota vaja.

En löytänyt sopivan kokoisia ja mallisia akkunoita saunaan, mutta laskeskelin ja ynnäilin, että saisin väkerrettyä ikkunavarastostani 2 kertaa nelimetrisen kausihuoneen. Muovipleksi vaan katoksi ja ruudut ruuveilla kakkosnelosrunkoon. Ei siis saunan ikkunoita, mutta siisti vaja ja mahdollinen kausihuone. Alhamdulillah

Pelastin parvekeremontin roskakasasta ison pinon vanhanajan kestolautaa ja kakkosnelosta. Teen niistä joko oleskelulavan vedenääreen, tai rukoilulavan puiden huomaan. Saapi nähdä ja inshallah.

Tilasin kasvimaan reunaan viisi preussin vadelmaa ja yhden Titan makeapihlajan. Olen haaveillut makeista pihlajista 2010-luvun alusta luettuani Isomäen puu-kirjan. 

Puista puheenollen, syksyllä istuttamamme luumuntaimet selvisivät talvesta. Suorastaan ihme, sillä ne kasvavat peltosarkalla aivan peurapolun vieressä. Täytyy pohtia vielä sarkojen käyttöä. Tavallaan olisi luontevaa istuttaa puuvartiset puut ja pensaat kauimmaiselle sarkalle, ne kun eivät vaadi jatkuvaa hoivaa, mutta ne peurat. Toisaalta jo pelkkä lähisarka on kotitarveviljelijälle valtava. Pelkästään siitä saisi luotua avomaaviljelyn ja metsäpuutarhan mosaiikin. Ehkä uusi makeapihlaja pääseekin sille, ja on varmasti helpompi siirtoistuttaa luumut lähemmäs taloa, ja kauemmas peurapolusta, kuin yrittää kannustaa peuroja etsimään toinen reitti. Peurojen kanssa vänkääminen kuulostaa painajaiselta. Pitävät muuten pajujen kantovesat hyvin kurissa, huomasin.

Tänään sain istutettua kesantoalalle maanparannuskasvit. Hyötykasviyhdistyksen puodista tarttui viikolla mukaan puolikiloa kauran ja parisataa grammaa persianapilan siemeniä. Molemmat ovat yksivuotisia eivätkä jää siten häiritsemään tulevien vuosien viljelyitä. Tavoitteena on niittää ne kesällä pari kertaa tonttiin ja kyntää syksyllä maahan ennen valkosipuleiden istutusta.

Oli miten oli, harasin aamusella viikko sitten lannoitetun ja kalkitun noin aarin kesannon haravalla nätiksi. Sirottelin siemenet löylykauhalla niin tasaisesti kuin osasin ja harasin alan vielä kerran.

Kasvimaalla valkosipulit olivat kasvaneet viluisasta ilmasta huolimatta. Siirtoistutin toiseen penkkiin unohtuneita viimekauden valkosipuleita tämän vuoden penkkiin ja kappas, tasainen penkki. Sain istutettua myös punasipulit.

Narsissit ja kevätesikot kukkivat, valko- ja sinivuokotkin, ja pöpelikön näsiät.

Paluu alkuun

 

Pohjoisuusmaalaisen järven pohjoisrannalle rakentui 1930 kaksikerroksinen hirsitalo saarnamiehen ja kansakoulunopettajan kesäpaikaksi. He olivat äitini isovanhemmat. Sittemmin siellä vietti kesiään koko suku. Minäkin pienenä alle neljä vuotiaaksi saakka. 

Sitten seurasi perintöasioita ja isosetäni ryhtyi isännöimään taloa ja sen kalliometsää ja pientä peltoa. 

 

Sitten seurasi taas perintöasioita ja nyt on minun vuoroni hoitaa suvun paikkaa. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu palasi mieleen avatessani viime kesänä tuvan oven ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauniit hirsiseinät, pitkä tuvan pöytä ja penkit, narisevat rappuset yläkertaan, käkkäröistä männynoksista rakennetut tuolit. Tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut, vain hirvensarvikynttelikkö oli kadonnut. 

 

Syksyn ja talven aikana on ehditty tehdä jo kunnostustöitä. Piiput nuohottiin, katto pestiin ja toin kaksi vesitankkia vesihuoltoa helpottamaan. Vanha kaivo pilkkoontui aiemmassa perintöasiassa muutaman metrin aidan väärälle puolelle. 

 

Pihatammesta piti harmikseni katkoa muutama oksa tavaratoimitusten mahdollistamiseksi. Olen pitänyt retkikortteeria järven vastarannalla muutaman vuoden ja sain soudella veneeni uuteen kotirantaan muuttolasteineen. 

 

Aloin tietenkin heti suunnittelemaan kasvimaan paikkaa. Talven aikana kaadoin sitä varjostavia puita ja tein alustavaa suunnitelmaa tilan kehittämiseksi. Netistä löytyvä Paikkatietoikkuna eri karttatasoineen auttaa kummasti. Pohtimista auttoi takkatuli ja hyvät löylyt avantouinneilla. 

 

 

Nyt keväällä tuvan lattia aukaistiin. Perustukset ovat hyvässä kunnossa. Muutama laho hirsi täytyi poistaa. Eristeeksi villaa niin pärjää talvisinkin. Talo rakennettiin alunperin kesäkäyttöön. Tulipesinä toimivat tuvan avotakka, keittiön hella, alakerran makuuhuoneen pönttöuuni ja yläkerran hella. Tunnelmallinen avotakka vaihtuu varmasti varaavaan uuniin jossain vaiheessa. 

 

Tällä viikolla alkaa sähköjen veto. Välikattoa pitää vielä tutkia ja pintalaudoituksen alaosaa uusia ja punamultaa päälle. Hommaa piisaa, mutta mihinkään ei ole kiire. Ja ne ikkunan karmitkin. Ja sadeveden talteenoton viritys. Ja se kasvimaa. Ja pihatien kunnostus. Ja kellarikomeroiden kunnostus. Maakellari ja uusi kaivokin tulisivat tarpeeseen.

Tästä tulee hieno!