Maanparannuskasvit kesantoon

 

Viikko oli kylmä. Päivälämpötilat laskivat tasaiseen viiteen asteeseen pudoten pakkaselle öisin. Ei se mitään. 

Saunaan pitäisi löytää uudet ikkunat, sellaiset vanhat ruudukkopokat. Nykyiset ovat lahot. Muistin, että vajassa on jemmassa suuri määrä ikkunaruutuja. Yksi tuvan ikkunoista on ilmeisesti vaihdettu yhteen niistä. Se on talon ainoa joka ei ole vanhaa, pieniruutuista lasia. Hyvä syy siivota vaja.

En löytänyt sopivan kokoisia ja mallisia akkunoita saunaan, mutta laskeskelin ja ynnäilin, että saisin väkerrettyä ikkunavarastostani 2 kertaa nelimetrisen kausihuoneen. Muovipleksi vaan katoksi ja ruudut ruuveilla kakkosnelosrunkoon. Ei siis saunan ikkunoita, mutta siisti vaja ja mahdollinen kausihuone. Alhamdulillah

Pelastin parvekeremontin roskakasasta ison pinon vanhanajan kestolautaa ja kakkosnelosta. Teen niistä joko oleskelulavan vedenääreen, tai rukoilulavan puiden huomaan. Saapi nähdä ja inshallah.

Tilasin kasvimaan reunaan viisi preussin vadelmaa ja yhden Titan makeapihlajan. Olen haaveillut makeista pihlajista 2010-luvun alusta luettuani Isomäen puu-kirjan. 

Puista puheenollen, syksyllä istuttamamme luumuntaimet selvisivät talvesta. Suorastaan ihme, sillä ne kasvavat peltosarkalla aivan peurapolun vieressä. Täytyy pohtia vielä sarkojen käyttöä. Tavallaan olisi luontevaa istuttaa puuvartiset puut ja pensaat kauimmaiselle sarkalle, ne kun eivät vaadi jatkuvaa hoivaa, mutta ne peurat. Toisaalta jo pelkkä lähisarka on kotitarveviljelijälle valtava. Pelkästään siitä saisi luotua avomaaviljelyn ja metsäpuutarhan mosaiikin. Ehkä uusi makeapihlaja pääseekin sille, ja on varmasti helpompi siirtoistuttaa luumut lähemmäs taloa, ja kauemmas peurapolusta, kuin yrittää kannustaa peuroja etsimään toinen reitti. Peurojen kanssa vänkääminen kuulostaa painajaiselta. Pitävät muuten pajujen kantovesat hyvin kurissa, huomasin.

Tänään sain istutettua kesantoalalle maanparannuskasvit. Hyötykasviyhdistyksen puodista tarttui viikolla mukaan puolikiloa kauran ja parisataa grammaa persianapilan siemeniä. Molemmat ovat yksivuotisia eivätkä jää siten häiritsemään tulevien vuosien viljelyitä. Tavoitteena on niittää ne kesällä pari kertaa tonttiin ja kyntää syksyllä maahan ennen valkosipuleiden istutusta.

Oli miten oli, harasin aamusella viikko sitten lannoitetun ja kalkitun noin aarin kesannon haravalla nätiksi. Sirottelin siemenet löylykauhalla niin tasaisesti kuin osasin ja harasin alan vielä kerran.

Kasvimaalla valkosipulit olivat kasvaneet viluisasta ilmasta huolimatta. Siirtoistutin toiseen penkkiin unohtuneita viimekauden valkosipuleita tämän vuoden penkkiin ja kappas, tasainen penkki. Sain istutettua myös punasipulit.

Narsissit ja kevätesikot kukkivat, valko- ja sinivuokotkin, ja pöpelikön näsiät.

Paluu alkuun

 

Pohjoisuusmaalaisen järven pohjoisrannalle rakentui 1930 kaksikerroksinen hirsitalo saarnamiehen ja kansakoulunopettajan kesäpaikaksi. He olivat äitini isovanhemmat. Sittemmin siellä vietti kesiään koko suku. Minäkin pienenä alle neljä vuotiaaksi saakka. 

Sitten seurasi perintöasioita ja isosetäni ryhtyi isännöimään taloa ja sen kalliometsää ja pientä peltoa. 

 

Sitten seurasi taas perintöasioita ja nyt on minun vuoroni hoitaa suvun paikkaa. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu palasi mieleen avatessani viime kesänä tuvan oven ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauniit hirsiseinät, pitkä tuvan pöytä ja penkit, narisevat rappuset yläkertaan, käkkäröistä männynoksista rakennetut tuolit. Tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut, vain hirvensarvikynttelikkö oli kadonnut. 

 

Syksyn ja talven aikana on ehditty tehdä jo kunnostustöitä. Piiput nuohottiin, katto pestiin ja toin kaksi vesitankkia vesihuoltoa helpottamaan. Vanha kaivo pilkkoontui aiemmassa perintöasiassa muutaman metrin aidan väärälle puolelle. 

 

Pihatammesta piti harmikseni katkoa muutama oksa tavaratoimitusten mahdollistamiseksi. Olen pitänyt retkikortteeria järven vastarannalla muutaman vuoden ja sain soudella veneeni uuteen kotirantaan muuttolasteineen. 

 

Aloin tietenkin heti suunnittelemaan kasvimaan paikkaa. Talven aikana kaadoin sitä varjostavia puita ja tein alustavaa suunnitelmaa tilan kehittämiseksi. Netistä löytyvä Paikkatietoikkuna eri karttatasoineen auttaa kummasti. Pohtimista auttoi takkatuli ja hyvät löylyt avantouinneilla. 

 

 

Nyt keväällä tuvan lattia aukaistiin. Perustukset ovat hyvässä kunnossa. Muutama laho hirsi täytyi poistaa. Eristeeksi villaa niin pärjää talvisinkin. Talo rakennettiin alunperin kesäkäyttöön. Tulipesinä toimivat tuvan avotakka, keittiön hella, alakerran makuuhuoneen pönttöuuni ja yläkerran hella. Tunnelmallinen avotakka vaihtuu varmasti varaavaan uuniin jossain vaiheessa. 

 

Tällä viikolla alkaa sähköjen veto. Välikattoa pitää vielä tutkia ja pintalaudoituksen alaosaa uusia ja punamultaa päälle. Hommaa piisaa, mutta mihinkään ei ole kiire. Ja ne ikkunan karmitkin. Ja sadeveden talteenoton viritys. Ja se kasvimaa. Ja pihatien kunnostus. Ja kellarikomeroiden kunnostus. Maakellari ja uusi kaivokin tulisivat tarpeeseen.

Tästä tulee hieno!