Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.
Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin pussukoittain pääkaupungin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.
Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin, ja komposti sai hiilenruskean väliin typenvihreää. Fifty-fifty, niin kompostin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä.
Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa herukoiden yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn kävin pätkimässä halkomittaan. Pitää vielä kantaa pöllit liiterille halottavaksi.
Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa.
Ennen päivän hellettä ja lepoa kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu.
Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.
Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan. Unelmoin paperilyhdyistä tammenoksille. Borneossa, kerran, yhdessä kylässä oli suuri keskuspuu, joka oli illan pimeydessä koristeltu värikkäin paperilyhdyin. Ehkä kauneinta ikinä. Jos saisi kokea vielä edes hiukan sitä.
Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys mutta pehmyt terä, ja tutkia tiluksen leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia, eli viikatteita. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.