Pitkän talven jälkeen sipulikukkaistutukset ja laineiden liplatus toivottivat tervetulleeksi takaisin ja sormet syyhysivät päästä istutushommiin.
Tänä vuonna katsoin oikean kasvimaaviljelyn alkaneeksi. Edellisenä kesänä koottu ja rakennettu penkkirivi oli saanut asettua talven aikana kohdilleen. Istutushommat alkoivat lammaspehkun hakemisella lähitilalta. Lehmän paska paras, lammas hyvä ja hevonen ok. Kanan lanta on liian stydiä.
Piilotin lampaan lantaa uuteen hugelkultur -kohopenkkiin. Penkin alle kaivoin 30 cm syvän uoman jonka päällystin pahvilla, pinosin päälle liiterin takaa lahoa puuta, ylöskaivetut kuntat väärinpäin, kalkkia, kompostoitua lehteä ja kompostia, lammaspehkua ja viimeiseksi pintamullan.
Polttopuille rakensin kaksi katettua lavaa ja Espoosta löytyi ilmaiseksi tiiliskiviä grilliä varten. Sadevesisieppariviritykset kasteluveden keräämiseksi eivät toimineet kuten markkinamiehet puhuivat, joten siirsin IBC-kontin talon takakulmalle. Tehokas vesipumppu pumppaa nyt vedet järvestä tankkiin, josta voin valuttaa ne letkulla kasvimaan tynnyriin. Toinen kontti odottaa vielä käyttöä, ehkä pellolla, joskus.
Syksyllä kokosin vanhasta tuvanlattiasta aidan naapuritonttia vasten. Ja keräsin kasvimaan ja metsän satoa. Kurpitsan selvästi nauttivat aurinkoisesta kohopenkistä. Syksyllä tein toisen samanlaisen talon eteläpäätyyn.
