Uusia taimia ja erotteleva puucee

 

Talvi oli kylmä. Pelkäsin valkosipulien puolesta tammikuussa kovien pakkasten iskeytyessä paljaaseen maahan. Selviävätkö ne, latvialaiset. Kovien pakkasten vuoksi en käynyt mökillä talvella. Liian kylmä lämmittää savupiippua.

Valkosipulit selvisivät. Huomasin huhtikuussa, kun istuttelin kuutta uutta kirsikanpun taimea metsäpuutarhaan. Nyt toukokuun ensipäivinä istuttelin lisää. Kolme ruusupensasta, papula, poppius ja valentina. Pihajasmike, siperianhernepensas, muutama herukka ja karviainen metsäpuutarhaan ja makeasinikuusama kasvimaan penkalle. Raparperi köökin ikkunan alle.

Viikko sitten tapasin paikallisen joulukuusiyrittäjän. Kaavaan on joskus silloin joskus merkattu rasitetie hänen läheiselle tontilleen, siis meidän tontin kautta ja siitä nyt sitten. Sovimme leppoisina huutokauppakeisareina tien linjasta ja pihatien puiden kaadosta. Minä jeesaan sovittujen puiden kaadossa syksyllä ja autan hänen tontilleen jäävien peltosarkojen perkauksessa samalla kun pöristelen sahaa omalla puolella ja hän ajaa vuorostaan joku päivä traktorilla paikalle aukaisemaan peltosarkat kesannolle, pois pajujen ikeestä. Inshallah hommat hoituu.

Eilen viritin puuceen kuntoon. Käymälän konehuoneeseen oli rakennettu välipohja, minkä vuoksi istuimen alle ei sopinut tarpeeksi suurta saavia. Vähän pyörösahaa ja väännintä niin pääsin turhasta lattiasta eroon ja sain lisää tilaa. Se miksi alun alkaen aloin katsella käymälää silmät sirrillä arvioiden, oli halu saada ravinteet paremmin talteen. Halusin pissat pensaille jo kasvukaudella. Nyt on viimein tilaa asentaa erotteleva suppilo. Erotteleva kuivakäymälä! 

Virtsaa tulee laimentaa lannoituskäyttöön 1:9 - 1:3  välillä. Yhden suhde kolmeen osaan vettä on todella tujua ja laimeampi on, noh, laimeampaa.

Kunhan kohopenkin perennat nostavat vielä vähän versoja, niin otan hommaksi nostella ne hellästi hetkeksi sivuun ja uudistaa penkin mullat. Tein hugelkultur-penkin pohjan käyttäen maapohjan kunttapaakkuja lahopuiden peittelyyn ja maapohja on hyvin hiekkaista ja läpäisevää. Tämä on hidastanut pohjapuiden lahoamista ja nopeuttanut kunttien päällä olevan kompostin hajoamista kasvien hanakoihin juuriin. Tarvitsen lisää kompostia, lisää runsasta kastelua, jotta paljon kukkia. Kauneutta.

Ilmalämpöpumppukin tuli huollettua. Huomasin tuossa, että se käy liian pienillä paineilla, ei jaksanut lämmittää tarpeeksi. Vanhat kylmäaineet pois, tyhjiöinti ja vuotojen etsintä, ei muuten ollut, ja uudet aineet tilalle. Vuoto löytyi lopulta siitä huoltonipan sielusta. Ajoin kylmäaineet varaajaan odottamaan ensi kertaa, notta saan sielun vaihdettua. Pian pöhisee taas. 

Myös: oispa aikaa nakutella ne linnunpöntöt. Nyt ei ehdi. On meinaan vuoden paras hetki kitkeä rikkoja penkeistä.

Koivikon harvennusta ja valkosipulimaa

Aloittelin vastarannan koivikon harvennusurakan viime kuussa. Metsikkö ei ole iso, mutta on siinä varttihehtaarissakin lähemmäs kaksiataa puuta jotka tulee kaataa, pätkiä ja rontata pinoihin jatkokuljetusta varten.

Iso homma, mutta hauskaa, kuten urheilu. Vaikea lähteä, mutta palkitsee. 

Kirjoitin ensiharvennusohjeet ylös kotisivulleni.

Vieraitakin on käynyt, auttamassa, puuhaamassa, syömässä ja saunomassa. Vene oli ollut niin kauan kaikelta puuhalta ylhäällä, että perälaudat eivät päästäneet kalaan. Pitää turvotella kaunokainen keväällä kuntoon ja laskea useammin vesille niin pysyy hyvänä ja suopeana.

 

 

 

Peltojen kehittäminen ja niihin tutustuminen jatkuu. Maa on hyvää ja sopivan savista. Ehkä liiankin hyvää potuille. Kynnin niille uuden paikan pellon sivussa jossa maa on hiekkaisempaa. 

Valkosipuleille valmistelemani palsta on saanut kesännoida viime syksyn kynnöstä persianapila-kaurapeitteen alla. Niitin peiteen kahdesti kesän aikana ja kynnin sen maahan viikko sitten ennen sateita. Äestin palstan vielä istutusvalmiiksi. Aluksi ajatuksena oli tehdä kohopenkkejä, mutta taidanpa jättää suuritöisyyden vuoksi väliin. Viljelyssä asioiden yksinkertaisena pitäminen on yllättävän usein se paras ratkaisu.

 

 

 

 

 

Nyt pitäisi taas arvella se jokasyksyinen arpominen pakkasen ja roudan saapumispäivästä. Valkosipulit pitäisi osata istuttaa noin kolme viikkoa ennen tuota määräpäivää. Näin kynnet ehtivät juurtua, mutta eivät ehdi pilkahtaa maanpinnalle pakkasen purtaviksi. 

Mitä veikkaat, milloin maa jäätyy?

 

 

Maakuoppa vanhasta pakastimesta

"Ruoan säilyttäminen maassa on niin helppoa, että melkein hävettää." - Apilankukka

Helteet hellittivät viikko sitten. Oli kumma kesä. Ensin sateinen kevät vain jatkui ja jatkui. Terminen kesä alkoi eteläisessä Suomessa vasta 16.5., ja jatkui sitten viileänä ja märkänä, kunnes muuttui koko heinäkuun jatkuvaksi helteeksi.

Kasvimaiden sato on jäämässä pieneksi. En tiedä vielä miten tällaisiin paikalleen jumittaviin säihin voisi jatkossa varautua. Kevyillä kasvutunneleilla? Ehkä. Pitänee kävelyillä keräillä sieltä täältä hylättyjä aurauskeppejä tukikaariksi.

Myös muut hommat ovat jäljessä. Lämpötilan huiskennellessa lähellä kolmeakymmentä ei huvita lähteä metsätöihin tai viettää iltapäivää kaivaen kuoppaa, tai avaten ojaa. Olen siis lähinnä levännyt ja tehnyt pienempiä puuhia, edistellyt asioita hissunkissun vaapulavissun.

Nokikolari kävi viikolla oppipoikansa kanssa nuohoamassa hormit. Takka ja muut pesät olivat hyvässä kunnossa ja saunan leivinuunista saa kuulemma pienellä tekemisellä toimivan pelin. Sain myös tukea ajatukselle korvata tuvan takka varaavalla uunilla. Inshallah.

Yksi homma jota olen edistellyt hissukseen on maakuoppa. Ostin torista viimevuonna vanhan arkkupakastimen eurolla ja kesän aikana olen kaivellut sille kuoppaa. Tänään sain viimeisteltyä tämän ensimmäisen askeleeni kohti maakellareiden mystistä, maanalaista maailmaa.

Maakuopan teko alkoi paikan valinnalla. Tulvimisen välttämiseksi maakuoppa ei saa olla painanteessa. Varjoisa paikka on tietenkin parempi kuin auringonpaahde ja on hyvä varmistella, tai ainakin toivoa rautakangella maata iskien, että maannos on vähäkivinen ja helposti kaivettava. Itse löysin kaivautuessani vain kolme suurempaa stemua.

Kaivoin haudan salaojitusta varten 30 senttiä kylmäarkkua syvemmäksi. Etsin kartasta useamman sorakuopan ja kävin tutkimassa mistä saisin lapioitua mukaani sopivaa soraa salaojaksi. Täytin kuopan pohjan karkealla soralla ja kivillä niin, että arkun yläreuna on noin viisi senttiä maan yläpuolella ja täytin kuopan reunat maalla. Varmistin vielä, että vesi pääsee virtaamaan arkun ohi. Asetin arkunpohjalle pari nurinpäin käännettyä taimiallasta korokkeeksi (käytä mitä löydät) siltä varalta, että arkkuun tiivistyy tai pääsee kosteutta ja sovittelin dyykkaamani jäätelöallaskorit arkkuun. Masallah! Ei muuta kuin pottua monttuun.

Teroittelin Itä-Suomesta tilaamani vanhat viikatteen terät ja kirveeni tahkolla. Halkojakin: tehty.