Ukkosta ja säätilastoja

Sateinen, viileä kesäkuu jatkuu. Kasvimaa ja kukat ovat asian vuoksi ihan lehti maassa. Pensaspavut eivät saaneet kylmän vuoksi niitä lehtiä edes ylös maasta, paitsi yksi lajike, jonka nimeä en tietenkään tiedä, koska en jaksanut tänä vuonna ottaa muistiin eri lajikkeiden istutuspaikkoja. Neljää lajiketta taisi pussukoista löytyä multaan. 

Kesäkurpitsat ja yrtit eivät tunnu olevan keleistä moksiskaan. Kurkut sinnittelevät yllättävän hyvin, mutta kurpitsat eivät todellakaan.

Kesäkuussa on satanut kaksikertaa enemmän kuin tavallisesti (94 / 43 mm), päivälämpötilat ovat laahanneet kuusi astetta pitkänajan keskiarvon alla (14 / 20 C) ja yöt ovat olleet kylmiä, lämpötila on kesäkuussa juuri ja juuri ylittänyt kymmenen astetta vain 11 yönä. Ei ihme, että kasveilla on vetelä olo ja pavut antoivat vain periksi. 

Lämpösummaa on Farmit-sääpalvelun mukaan kertynyt 445. En löytänyt mitään sivustoa jossa voisi tarkastella lämpösummien paikkakohtaisia kuukausikeskiarvoja. Muita tilastotietoja löytyy ilmatieteenlaitokselta. 

Ja jotenkin ihmeellisesti järvien pinnat ovat samaanaikaan ennätysalhaalla. Mihin se kaikki vesi hulahtaa?

Kesäkuu 2024

Kesäkuu 2025

Noh, eipähän tarvitse kitkeä ja kastella. Kaadoimme siis puita, eli raivasimme metsäpuutarhaan polkua kapean metsäkaistan läpi. Kuuset ja pienemmät haavat saivat muuttua pölleiksi, kun isot, pellonlaidassa kasvavat haavat saivat luopua kaistaleesta kuortaan. Ne kaulattiin juurivesojen kasvun hillitsemiseksi. 

Haapojen kanssa pitäisi nyt jaksaa odotella kaksi kasvukautta ennen kaatoa muuten seurauksena on haavikkopuutarha ja pitkäkestoista vesakon kanssa riitelyä. Yritän malttaa edes 2027 kesään.

Lauantai-ilta ja sunnuntai paljasti julkisen liikenteen olemattomuuden. Sen lisäksi, että täältä ei pääse lähimpään kaupunkiin kuin kerran päivässä, jos bussikuski siis pysähtyy pysäkittömälle kylällemme, sieltä kaupungista ei pääse pääkaupunkiin elleivät junat kulje. Eivätkä ne kulkeneet, ja busseja ei ole. Seuraava bussi lähtisi vasta maanantaiaamuna. Käsittämäntä, eikö? Sunnuntaiaamuna ajeltiin sitten pari tuntia HSL:n alueelle, josta löytyi lähin toimiva raidelinja eteenpäin.

Palasin junalta takaisin lueskelemaan. Täydennyskylvin pensaspapuja ja alkoi ukkostaa. Ukkosta ja sadetta jatkuikin sitten alkuiltaan saakka. Ensimmäinen kohdalle sattunut jyrähtely tänä kesänä.

Kävely

Kävin mökillä lepäämässä. Öljysin vain veneen sisäpuolen ja raivasin metsäpuutarhasarkalta pahimpaa vesakkoja ensin alta pois. Sitten lepäsin, mutta en kierroksiltani pystynyt joten kävelin.

Kävelin järven itäpuolen metsäalueen ympäri. Kuusikkoa, hakkuita, männikköä, taimikkoa, kuusikkoa, suota. Paljon puita, ei yhtään ihmistä. Välillä satoi. Kävelin kauan. 

Palattuani juoksutin metallista karttamittaria reitilläni. Kaksitoista kilometriä. Sitten lepäsin. Nukuin ja nukuin. Luin ja nukuin.

Hanhiauroja lentää tiuhaan kohti pohjoista. Kuulin ensimmäisen käen. Katiskassa on yhä hiljaista.

Maanparannuskasvit kesantoon

 

Viikko oli kylmä. Päivälämpötilat laskivat tasaiseen viiteen asteeseen pudoten pakkaselle öisin. Ei se mitään. 

Saunaan pitäisi löytää uudet ikkunat, sellaiset vanhat ruudukkopokat. Nykyiset ovat lahot. Muistin, että vajassa on jemmassa suuri määrä ikkunaruutuja. Yksi tuvan ikkunoista on ilmeisesti vaihdettu yhteen niistä. Se on talon ainoa joka ei ole vanhaa, pieniruutuista lasia. Hyvä syy siivota vaja.

En löytänyt sopivan kokoisia ja mallisia akkunoita saunaan, mutta laskeskelin ja ynnäilin, että saisin väkerrettyä ikkunavarastostani 2 kertaa nelimetrisen kausihuoneen. Muovipleksi vaan katoksi ja ruudut ruuveilla kakkosnelosrunkoon. Ei siis saunan ikkunoita, mutta siisti vaja ja mahdollinen kausihuone. Alhamdulillah

Pelastin parvekeremontin roskakasasta ison pinon vanhanajan kestolautaa ja kakkosnelosta. Teen niistä joko oleskelulavan vedenääreen, tai rukoilulavan puiden huomaan. Saapi nähdä ja inshallah.

Tilasin kasvimaan reunaan viisi preussin vadelmaa ja yhden Titan makeapihlajan. Olen haaveillut makeista pihlajista 2010-luvun alusta luettuani Isomäen puu-kirjan. 

Puista puheenollen, syksyllä istuttamamme luumuntaimet selvisivät talvesta. Suorastaan ihme, sillä ne kasvavat peltosarkalla aivan peurapolun vieressä. Täytyy pohtia vielä sarkojen käyttöä. Tavallaan olisi luontevaa istuttaa puuvartiset puut ja pensaat kauimmaiselle sarkalle, ne kun eivät vaadi jatkuvaa hoivaa, mutta ne peurat. Toisaalta jo pelkkä lähisarka on kotitarveviljelijälle valtava. Pelkästään siitä saisi luotua avomaaviljelyn ja metsäpuutarhan mosaiikin. Ehkä uusi makeapihlaja pääseekin sille, ja on varmasti helpompi siirtoistuttaa luumut lähemmäs taloa, ja kauemmas peurapolusta, kuin yrittää kannustaa peuroja etsimään toinen reitti. Peurojen kanssa vänkääminen kuulostaa painajaiselta. Pitävät muuten pajujen kantovesat hyvin kurissa, huomasin.

Tänään sain istutettua kesantoalalle maanparannuskasvit. Hyötykasviyhdistyksen puodista tarttui viikolla mukaan puolikiloa kauran ja parisataa grammaa persianapilan siemeniä. Molemmat ovat yksivuotisia eivätkä jää siten häiritsemään tulevien vuosien viljelyitä. Tavoitteena on niittää ne kesällä pari kertaa tonttiin ja kyntää syksyllä maahan ennen valkosipuleiden istutusta.

Oli miten oli, harasin aamusella viikko sitten lannoitetun ja kalkitun noin aarin kesannon haravalla nätiksi. Sirottelin siemenet löylykauhalla niin tasaisesti kuin osasin ja harasin alan vielä kerran.

Kasvimaalla valkosipulit olivat kasvaneet viluisasta ilmasta huolimatta. Siirtoistutin toiseen penkkiin unohtuneita viimekauden valkosipuleita tämän vuoden penkkiin ja kappas, tasainen penkki. Sain istutettua myös punasipulit.

Narsissit ja kevätesikot kukkivat, valko- ja sinivuokotkin, ja pöpelikön näsiät.

Kotikallion vuosi 2024

Vuosi alkoi helmikuussa polttopuiden kaadolla. Viimeiset suuret kuuset kasvimaan liepeiltä saivat tehdä tilaa. 

Maaliskuussa otimme kiikariimme pellon pajukot kurkien kailottaessa taivaalla. Pelto on jaettu neljään sarkaan, joista kahdella keskimmäisellä kasvaa pajua, yhdellä oikein runsaasti, viiden sentin paksuisia runkoja pensaita. Kaadoimme tuolta sarkalta pajuja maahan noin viiden metrin matkalta ja vedimme ne pellon poikki pihatien varteen. Ajatuksena on kokeilla saisiko tällaisella kaista kerrallaan kaatamisella aikaan loputtoman polttopuuihmeen. Kaadetut pajut vesoisivat takaisin kasvuun ja kun koko sarka on lopulta kaadettu, voisi kierron aloittaa alusta.

Huhtikuussa metsästettiin erikoisen näköisiä, eli kärsineitä puuntaimia bonsai-aihioiksi. Mökkitien varrelta löytyi kaksi vesakonniittäjän kolhimaa kuusta ja mökin pihapiiristä hellempään hoitoon siirtyi pari tammea ja mänty. Istutuskuoppaan laitettiin hiekoitussora voittoinen hiekka-lahopuu-multaseos.

Pihankohopenkkiin suunniteltiin perhospuutarha ja toukokuussa istutettiin taimet. Kolme ruusupensastakin löysi uuden kodin ja kolme varsiruusua. Kurpitsat saivat tänä vuonna kasvaa taloon päätyyn syksyllä rakennetussa hugel-penkissä.

Kesäkuun kynnyksellä oli kasvimaan vuoro.

Kesällä piha sai koristukseksi vielä yrttispiraalinkin. Kyllä kelpasi kölliä riippukeinussa ja kahvitella vehreydessä kukkia ihastellen.

Elokuussa niitettiin pellolle ensimmäinen laikku uudisviljelylle ja käännettiin lokakuussa talven muokattavaksi uudella öljyhevosella, eli Texas-sarvitraktorilla. Pihlajanmarjojen runsaus jaksoi ihastuttaa tänä vuonna.

Kolmannelle peltopalstalle istutettiin luumupuun taimia. Saa nähdä syövätkö kauriit ne heti suihinsa.

Kasvimaan sato oli tänä vuonna runsas. Oli kukkaa ja kaunista, runsaasti kurkkuja, papuja, yrttejä, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurpitsaa ja valkosipulia. Pihapiiristä sai sieniä ja halotkin tulivat hakatuksi kuivumaan uusittuihin halkokatoksiin.

Vuosi oli paketissa, kun sato oli kotosalla, peltokynnettynä kevättä varten ja joulukuussa asensin taloon ilmaiseksi bongattun ja huolletun ilmalämpöpumpun.