Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

9.6.25

Istutuksia kylmän jälkeen

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.


Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin. 


Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.


Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista. 

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.

19.5.25

Haketusta lupauksen reunalla

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista. 






Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä  tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.






Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule. 

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.






27.4.25

Maanparannuskasvit kesantoon

 


Viikko oli kylmä. Päivälämpötilat laskivat tasaiseen viiteen asteeseen pudoten pakkaselle öisin. Ei se mitään. 

Saunaan pitäisi löytää uudet ikkunat, sellaiset vanhat ruudukkopokat. Nykyiset ovat lahot. Muistin, että vajassa on jemmassa suuri määrä ikkunaruutuja. Yksi tuvan ikkunoista on ilmeisesti vaihdettu yhteen niistä. Se on talon ainoa joka ei ole vanhaa, pieniruutuista lasia. Hyvä syy siivota vaja.


En löytänyt sopivan kokoisia ja mallisia akkunoita saunaan, mutta laskeskelin ja ynnäilin, että saisin väkerrettyä ikkunavarastostani 2 kertaa nelimetrisen kausihuoneen. Muovipleksi vaan katoksi ja ruudut ruuveilla kakkosnelosrunkoon. Ei siis saunan ikkunoita, mutta siisti vaja ja mahdollinen kausihuone. Alhamdulillah

Pelastin parvekeremontin roskakasasta ison pinon vanhanajan kestolautaa ja kakkosnelosta. Teen niistä joko oleskelulavan vedenääreen, tai rukoilulavan puiden huomaan. Saapi nähdä ja inshallah.


Tilasin kasvimaan reunaan viisi preussin vadelmaa ja yhden Titan makeapihlajan. Olen haaveillut makeista pihlajista 2010-luvun alusta luettuani Isomäen puu-kirjan. 

Puista puheenollen, syksyllä istuttamamme luumuntaimet selvisivät talvesta. Suorastaan ihme, sillä ne kasvavat peltosarkalla aivan peurapolun vieressä. Täytyy pohtia vielä sarkojen käyttöä. Tavallaan olisi luontevaa istuttaa puuvartiset puut ja pensaat kauimmaiselle sarkalle, ne kun eivät vaadi jatkuvaa hoivaa, mutta ne peurat. Toisaalta jo pelkkä lähisarka on kotitarveviljelijälle valtava. Pelkästään siitä saisi luotua avomaaviljelyn ja metsäpuutarhan mosaiikin. Ehkä uusi makeapihlaja pääseekin sille, ja on varmasti helpompi siirtoistuttaa luumut lähemmäs taloa, ja kauemmas peurapolusta, kuin yrittää kannustaa peuroja etsimään toinen reitti. Peurojen kanssa vänkääminen kuulostaa painajaiselta. Pitävät muuten pajujen kantovesat hyvin kurissa, huomasin.




Tänään sain istutettua kesantoalalle maanparannuskasvit. Hyötykasviyhdistyksen puodista tarttui viikolla mukaan puolikiloa kauran ja parisataa grammaa persianapilan siemeniä. Molemmat ovat yksivuotisia eivätkä jää siten häiritsemään tulevien vuosien viljelyitä. Tavoitteena on niittää ne kesällä pari kertaa tonttiin ja kyntää syksyllä maahan ennen valkosipuleiden istutusta.

Oli miten oli, harasin aamusella viikko sitten lannoitetun ja kalkitun noin aarin kesannon haravalla nätiksi. Sirottelin siemenet löylykauhalla niin tasaisesti kuin osasin ja harasin alan vielä kerran.

Kasvimaalla valkosipulit olivat kasvaneet viluisasta ilmasta huolimatta. Siirtoistutin toiseen penkkiin unohtuneita viimekauden valkosipuleita tämän vuoden penkkiin ja kappas, tasainen penkki. Sain istutettua myös punasipulit.



Narsissit ja kevätesikot kukkivat, valko- ja sinivuokotkin, ja pöpelikön näsiät.







21.4.25

Veneen tervausta ja perunan istutusta

 

perjantai

Järvi alkoi sulaa maaliskuun viimeisellä viikolla. Maaliskuu oli historiallisen lämmin. Maa oli jo paljas. 

Talvella laiturin liepelle, jään päälle jättämäni, muutamasta pikkukuusesta kokoonsolmimani turo irtosi iltapäivän paisteessa jäälautalle ja lähti seilaamaan kohti rantaa. Sain uitettua sen pihlajasalolla takaisin paikalleen ja kellautin risukon veteen. On missä kalojen kutea ja ihmisen onkia. 


Tervasin veneen maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, Eidin aattona, kerrankin ajoissa, ja öljysin tuvan vanhoista laudoista rakentamani piha-aidan. En tajua miten olin laskenut tarvittavan öljymäärän pari vuotta sitten. Minulle jäi kolmesta ostamastani öljypurkista kaksi varastoon. Siirtelin lumettoman kasvimaan katteet sivuun, jos se sulaisi ja kuivuisi nopeammin. Valkosipulipenkin olkikate oli vielä jäässä ja jätin sen versojen turvaksi.


Edellisenä viikonloppuna, maaliskuun täysikuun paikkeilla, siistin syreeneistä notkuvia ja sivulle kasvavia vesoja ja oksia. Herukkapensaistakin napsin muutaman vanhan oksan. 

Talven puunkaadot saimme tehtyä helmikuun lopulla. Toissa syksynä rannasta rojahti suuri koivu myrskyssä järveen, mikä sai katsomaan muitakin rantapuita sillä silmällä. Kaadoimme niistä kolme kallellaan olevaa koivua. Vähän sääliksi kävi muutamaa, sillä ne ovat niin kauniita alkukesän auringon kullatessa hennot huojuvat lehdet laineen liplatuksessa. 

Edellisten parin talven sijaan puita oli tänä vuonna kaadettavaksi vähemmän. Kasvimaan ympärillä ei ole enää suuria varjostavia puita ja halkoja on pinoissa vielä reilusti. Ilmalämpöpumppu, eli sähkö, säästää myös syksyn ja kevään puuntarpeesta osansa. Kunnon varaavauuni on yhä haaveena. Joku päivä sitten, ronttaan jonkun purettavan uunin tiilinä tupaan uudeksi sydämeksi.

Saimme ne muutamat rantakoivut jäälle poikki ja ahkiolla liiterin luo pinoon. Illalla kelpasi saunoa ja hyristä avannossa. Oli muuten yllättävän paksu jää Hyvinkäällä ottaen huomioon talven yleisen talvettomuuden. Pääkaupungilla ei päässyt hiihtämään lainkaan. Hyvinkäällä kuitenkin varmaan 30 cm jäätä.



Tänään, kristillisten viettäessä pitkää perjantaita huhtikuun kolmantena viikonloppuna, häippäsin omaan rauhaan pitkälle viikonlopulle. Hain matkalla Lassilan tilalta väkevää lehmänlanta- ja Tuusulajärven järviruokokompostia useamman säkin, kaupoilta matkaan tarttui kaksi- ja nelitahtibensaa, kymmenen kiloa annabelle-siemenperunaa, kaksikymmentäkiloa dolomiittikalkkia ja spraymaali. Tokmannilla oli taimitarjouksia. Ostin puna- ja mustaherukan taimet.

Tilasta on toiveena myydä kaksi sekametsää puskevaa, pellontakaista pikkutonttia. Kävin tonttien rajat läpi gps:n kanssa ja merkkasin rajat spraylla ja aurauskepeillä. On sitten helpompi tulla näyttämään tiluksia mahdollisille ostajille.

Siirtelin sulaneet valkosipulipenkin katteet hellästi sivuun. Tallinnan vanhalta kauppatorilta elokuussa ostetut muhkeat valkosipulit ovat versoneet harvanlaisesti. Maanpintaa kirjoo myyrien käytävät. Lauha talvi maittoi näemmä myyräläisille. Saa nähdä josko kynnet vielä innostuisivat. Toiveena on, että saisin sadosta istukassipulit pellon uudelle valkosipulipalstalle.

Perustaessani kasvimaata kokosin sen kerroskerrokselta parimetriä metsämaan ylle kohotetulle hiekkatasanteelle. Alunperin paikalla on ollut syreenien ympäröimä oleskelualue. Tasanteen loivien penkkojen alla nykyisessä metsässä kasvoi tuolloin herukkatarha. Järven pintaa nostettiin joskus 70-luvulla ja herukkatarha vettyi ja hoidonpuutteesta metsittyi. Kävin pari vuotta sitten tutkimassa josko vanhan tarhan pensaita olisi vielä hengissä ja löysinkin muutaman. Siirsin ne kasvimaatasanteen penkoille muutaman muun, suuren ja vanhan herukkapensaan seuraan.


Tänään pääsin perkaamaan tasanteen penkan, joka rajautuu alhaalla kivilohkareista tehtyyn reunaan. Olisi hienoa saada penkka ja sen kivet esiin. Yritän nostaa sen alla olevan metsämaan pintaa hakkuutähteillä joiden päälle, ehkä, jonain päivänä voi kärrätä maata ja istuttaa taas marjapensaita. Siirsin nyt sinne tänne pitkin penkkaa levinneitä syreeneitä nykyisiin syreenipensaisiin täydentäen niiden aukkoja. Perkasin penkan maan rikoista ja kaivoin vastaostetuille herukoille istutuskuopat. Tuoretta kompostia kuopanpohjalle ja taimet uuteen kotiin. Ensi vuonna voi ostaa muutaman lisää, ehkä niiden lomaan voisi istuttaa jotain muutakin. Täytyy miettiä.


maanantai

Hain lauantaina lisää lantakompostia Hausjärveltä Pursilantilalta, tiputin ne pihatien varteen peltopläntille ja söin lounaan. Sarvitraktori pörähti toisella vedolla käyntiin. Kova peli, Texas. Kynnin puolenaaren pläntin vielä uudemman kerran kahteen suuntaan kääntävällä auralla ja muotoilin perunoille harjanteet. Kymmenen kiloa annabelleä katosi kahteen kymmenmetriseen penkkiin. Loppualan lannoitin dolomiittikalkilla, n. 20 kiloa, ja lantakompostilla, reilu 200 litraa ja äestin pintamaan kuntoon. Lantaa olisi voinut levittää enemmänkin, mutta tällä mennään, kun ei ole omaa elikkoa joka paskoisi, eikä edes nuppia autossa jolla kärräisi. 




Seuraavalla kerralla istutan alalle kesantokasvit, kauraa ja yksivuotista persianapilaa sitomaan typpeä ja lannistamaan ruohoja ja heiniä. Syksyllä pääsee, inshallah, valkosipulin istutukseen.

Pihankin sain haravoitua ja syreenit lannoitettua ennenkuin sauna ja kirkkaankylmä järvi palkitsivat.

Sunnuntaina ja maanantaina satoi lähes yhtämittaa. Oli mukava lueskella ja kirjoitella tuvassa. Oikea loma. Toivottavasti kelit lämpenevät takaisin kevätlukemiin tai saan istuttaa potut uudestaan. Kompostit ovat vielä jäässä, mutta parveketerassi etenee.