Koivikon harvennusta ja valkosipulimaa

Aloittelin vastarannan koivikon harvennusurakan viime kuussa. Metsikkö ei ole iso, mutta on siinä varttihehtaarissakin lähemmäs kaksiataa puuta jotka tulee kaataa, pätkiä ja rontata pinoihin jatkokuljetusta varten.

Iso homma, mutta hauskaa, kuten urheilu. Vaikea lähteä, mutta palkitsee. 

Kirjoitin ensiharvennusohjeet ylös kotisivulleni.

Vieraitakin on käynyt, auttamassa, puuhaamassa, syömässä ja saunomassa. Vene oli ollut niin kauan kaikelta puuhalta ylhäällä, että perälaudat eivät päästäneet kalaan. Pitää turvotella kaunokainen keväällä kuntoon ja laskea useammin vesille niin pysyy hyvänä ja suopeana.

 

 

 

Peltojen kehittäminen ja niihin tutustuminen jatkuu. Maa on hyvää ja sopivan savista. Ehkä liiankin hyvää potuille. Kynnin niille uuden paikan pellon sivussa jossa maa on hiekkaisempaa. 

Valkosipuleille valmistelemani palsta on saanut kesännoida viime syksyn kynnöstä persianapila-kaurapeitteen alla. Niitin peiteen kahdesti kesän aikana ja kynnin sen maahan viikko sitten ennen sateita. Äestin palstan vielä istutusvalmiiksi. Aluksi ajatuksena oli tehdä kohopenkkejä, mutta taidanpa jättää suuritöisyyden vuoksi väliin. Viljelyssä asioiden yksinkertaisena pitäminen on yllättävän usein se paras ratkaisu.

 

 

 

 

 

Nyt pitäisi taas arvella se jokasyksyinen arpominen pakkasen ja roudan saapumispäivästä. Valkosipulit pitäisi osata istuttaa noin kolme viikkoa ennen tuota määräpäivää. Näin kynnet ehtivät juurtua, mutta eivät ehdi pilkahtaa maanpinnalle pakkasen purtaviksi. 

Mitä veikkaat, milloin maa jäätyy?

 

 

Kotikallion vuosi 2024

Vuosi alkoi helmikuussa polttopuiden kaadolla. Viimeiset suuret kuuset kasvimaan liepeiltä saivat tehdä tilaa. 

Maaliskuussa otimme kiikariimme pellon pajukot kurkien kailottaessa taivaalla. Pelto on jaettu neljään sarkaan, joista kahdella keskimmäisellä kasvaa pajua, yhdellä oikein runsaasti, viiden sentin paksuisia runkoja pensaita. Kaadoimme tuolta sarkalta pajuja maahan noin viiden metrin matkalta ja vedimme ne pellon poikki pihatien varteen. Ajatuksena on kokeilla saisiko tällaisella kaista kerrallaan kaatamisella aikaan loputtoman polttopuuihmeen. Kaadetut pajut vesoisivat takaisin kasvuun ja kun koko sarka on lopulta kaadettu, voisi kierron aloittaa alusta.

Huhtikuussa metsästettiin erikoisen näköisiä, eli kärsineitä puuntaimia bonsai-aihioiksi. Mökkitien varrelta löytyi kaksi vesakonniittäjän kolhimaa kuusta ja mökin pihapiiristä hellempään hoitoon siirtyi pari tammea ja mänty. Istutuskuoppaan laitettiin hiekoitussora voittoinen hiekka-lahopuu-multaseos.

Pihankohopenkkiin suunniteltiin perhospuutarha ja toukokuussa istutettiin taimet. Kolme ruusupensastakin löysi uuden kodin ja kolme varsiruusua. Kurpitsat saivat tänä vuonna kasvaa taloon päätyyn syksyllä rakennetussa hugel-penkissä.

Kesäkuun kynnyksellä oli kasvimaan vuoro.

Kesällä piha sai koristukseksi vielä yrttispiraalinkin. Kyllä kelpasi kölliä riippukeinussa ja kahvitella vehreydessä kukkia ihastellen.

Elokuussa niitettiin pellolle ensimmäinen laikku uudisviljelylle ja käännettiin lokakuussa talven muokattavaksi uudella öljyhevosella, eli Texas-sarvitraktorilla. Pihlajanmarjojen runsaus jaksoi ihastuttaa tänä vuonna.

Kolmannelle peltopalstalle istutettiin luumupuun taimia. Saa nähdä syövätkö kauriit ne heti suihinsa.

Kasvimaan sato oli tänä vuonna runsas. Oli kukkaa ja kaunista, runsaasti kurkkuja, papuja, yrttejä, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurpitsaa ja valkosipulia. Pihapiiristä sai sieniä ja halotkin tulivat hakatuksi kuivumaan uusittuihin halkokatoksiin.

Vuosi oli paketissa, kun sato oli kotosalla, peltokynnettynä kevättä varten ja joulukuussa asensin taloon ilmaiseksi bongattun ja huolletun ilmalämpöpumpun.