Satosuunnitelma ja kesän hyötykasvi-istutuksia

 

Istutusrykäsy, se oli pelin nimi viikonloppuna. En pääse ensi viikonloppuna mökille, joten siementä ja pottua piti saada vakoon nyt.

Muu elämä on vienyt viime viikkoina niin kiivaasti huomiota, että en ole löytänyt hetkeä laskeutua kunnolla viljelysuunnitelman ääreen, mutta onhan noita tullut tehtyä, eli siitä vaan.

Osaan jo miettiä mitä käytän, eli kerätä satoa. Se on se permakulttuuriperiaate, joka helposti unohtuu viljelyn ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Innostuu kaikkeen hifistelyyn ja erikoisuuksiin, itse viljely on tavallaan jo se sato, ja lopputuloksena on kilokaupalla jotain jota ei kykene säilömään, tai kymmenen 100 työtuntia vaatinutta maailman parasta tomaattia tai chiliä.

Peruna säilyy hyvin kuopassa ja pitää maan avoimena, vähän kuin kesantokasvi siis, sipuli säilyy kotioloissa, samoin valkosipuli, kurkut ja kurpitsat saa pikkelöityä ja lehtikaalit kuivattua. Salaattia ja mangoldia penkkien reunat pullolleen niin säästää kesällä monta rahaa ja on jatkuvasti syötävää. Ne ovat lisäksi kaikki, ehkä janoista kurkkua lukuunottamatta, vähätöisiä kasvattaa. Se oli mun suunnitelma. Ja paljon kukkia sinne tänne.

Papuja olen viljellyt aina vähän turhan paljon, vaikka pakkasessahan ne menisivät ihan kivasti. Tänä vuonna kasvatan papuja vain penkillisen, mutta niiden istutus saa vielä odottaa. Pitää vielä vähän haistella alkukesän kelejä, etteivät vaan paleltuisi ja mätänisi, herkistelijät.

Talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja kitkin rivien välit ennen niiden pusikoitumista, kerrankin.

Katiskasta löytyi jööti kuha. Kaksi viikkoa sitten sain samaa kaliiberia olevan hauen. Pääsee kokkaamaan.

Uusia taimia ja erotteleva puucee

 

Talvi oli kylmä. Pelkäsin valkosipulien puolesta tammikuussa kovien pakkasten iskeytyessä paljaaseen maahan. Selviävätkö ne, latvialaiset. Kovien pakkasten vuoksi en käynyt mökillä talvella. Liian kylmä lämmittää savupiippua.

Valkosipulit selvisivät. Huomasin huhtikuussa, kun istuttelin kuutta uutta kirsikanpun taimea metsäpuutarhaan. Nyt toukokuun ensipäivinä istuttelin lisää. Kolme ruusupensasta, papula, poppius ja valentina. Pihajasmike, siperianhernepensas, muutama herukka ja karviainen metsäpuutarhaan ja makeasinikuusama kasvimaan penkalle. Raparperi köökin ikkunan alle.

Viikko sitten tapasin paikallisen joulukuusiyrittäjän. Kaavaan on joskus silloin joskus merkattu rasitetie hänen läheiselle tontilleen, siis meidän tontin kautta ja siitä nyt sitten. Sovimme leppoisina huutokauppakeisareina tien linjasta ja pihatien puiden kaadosta. Minä jeesaan sovittujen puiden kaadossa syksyllä ja autan hänen tontilleen jäävien peltosarkojen perkauksessa samalla kun pöristelen sahaa omalla puolella ja hän ajaa vuorostaan joku päivä traktorilla paikalle aukaisemaan peltosarkat kesannolle, pois pajujen ikeestä. Inshallah hommat hoituu.

Eilen viritin puuceen kuntoon. Käymälän konehuoneeseen oli rakennettu välipohja, minkä vuoksi istuimen alle ei sopinut tarpeeksi suurta saavia. Vähän pyörösahaa ja väännintä niin pääsin turhasta lattiasta eroon ja sain lisää tilaa. Se miksi alun alkaen aloin katsella käymälää silmät sirrillä arvioiden, oli halu saada ravinteet paremmin talteen. Halusin pissat pensaille jo kasvukaudella. Nyt on viimein tilaa asentaa erotteleva suppilo. Erotteleva kuivakäymälä! 

Virtsaa tulee laimentaa lannoituskäyttöön 1:9 - 1:3  välillä. Yhden suhde kolmeen osaan vettä on todella tujua ja laimeampi on, noh, laimeampaa.

Kunhan kohopenkin perennat nostavat vielä vähän versoja, niin otan hommaksi nostella ne hellästi hetkeksi sivuun ja uudistaa penkin mullat. Tein hugelkultur-penkin pohjan käyttäen maapohjan kunttapaakkuja lahopuiden peittelyyn ja maapohja on hyvin hiekkaista ja läpäisevää. Tämä on hidastanut pohjapuiden lahoamista ja nopeuttanut kunttien päällä olevan kompostin hajoamista kasvien hanakoihin juuriin. Tarvitsen lisää kompostia, lisää runsasta kastelua, jotta paljon kukkia. Kauneutta.

Ilmalämpöpumppukin tuli huollettua. Huomasin tuossa, että se käy liian pienillä paineilla, ei jaksanut lämmittää tarpeeksi. Vanhat kylmäaineet pois, tyhjiöinti ja vuotojen etsintä, ei muuten ollut, ja uudet aineet tilalle. Vuoto löytyi lopulta siitä huoltonipan sielusta. Ajoin kylmäaineet varaajaan odottamaan ensi kertaa, notta saan sielun vaihdettua. Pian pöhisee taas. 

Myös: oispa aikaa nakutella ne linnunpöntöt. Nyt ei ehdi. On meinaan vuoden paras hetki kitkeä rikkoja penkeistä.

Taimia metsäpuutarhaan

Saimme nauttia kukkuraisesta kukkapaljoudesta kesäpäiväntasauksena. Syödä, nauraa ja jutella. Läksiäisiksi saimme mukaamme neljä luumupuun tainta ja kaksi kirsikkapuun tainta, ja jokusen perennan ja tarharuusunkin taimen. Alhamdulillah, hyvää.

Puuntaimet pistivät meidät hahmottelemaan tarkemmin mitä oikein meinaamme sillä, kun sanomme metsäpuutarha. Eli piirsimme tupakka-askin puuttuessa tulevaisuuden piirrustukset ruutuvihon kylkeen. Muutama polku peltosarkalle, ajatusten puusaarekkeita ja avointa maata saarekkeiden lomaan, pensaille, yksivuotisille ja sitkeille, sisukkaille monivuotisille. 

Osallistuin muutama kesä sitten, Pohjoismaisilla permakulttuurifestareilla, monivuotisten hyötykasvien kasvatus-luennolle. Jossain muistikirjassa on siis valmiita lajilistaushahmotelmia. Hissunkissun.

Elikkäs puuntaimia horsmikkoon. Lantio heijaamaan ruohikkoa alas ja lehmänkakkikompostia mulloksen pohjalle. Istutimme kirsikantaimet makeapihlajan seuraksi ja luumuntaimet omalle saarekkeelleen. 

Potut ja kesantopersianapila innostuivat silminnähden viime viikkoisesta ruohikon niitosta. Puskee puskee.

Tuntuu, että taas teki tusinan muutakin asiaa joita ei löytynyt tehtävälistasta, mutta joiden parissa viikonlopun päivät hujahtavat. Tienviittaa, kasvimaan rukouslippuja, kitkentää, lantakompostia, lukemista, saunaa ja uimista ja sen sellaista mukavaa. Ora et labora

Kesän kukkia ja rukouslippuja

Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.

Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin pussukoittain pääkaupungin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.

Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin, ja komposti sai hiilenruskean väliin typenvihreää. Fifty-fifty, niin kompostin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä. 

Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa herukoiden yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn kävin pätkimässä halkomittaan. Pitää vielä kantaa pöllit liiterille halottavaksi.

Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa. 

Ennen päivän hellettä ja lepoa kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu. 

Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.

Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan. Unelmoin paperilyhdyistä tammenoksille. Borneossa, kerran, yhdessä kylässä oli suuri keskuspuu, joka oli illan pimeydessä koristeltu värikkäin paperilyhdyin. Ehkä kauneinta ikinä. Jos saisi kokea vielä edes hiukan sitä.

Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys mutta pehmyt terä, ja tutkia tiluksen leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia, eli viikatteita. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.

Istutuksia kylmän jälkeen

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.

Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin. 

Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.

Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista. 

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.