Kesän kukkia ja rukouslippuja

Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.

Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.

Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin ja komposti sai hiilen ruskean väliin typen vihreää. Fifty-fifty niin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä. 

Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa marjojen yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn pätkin halkomittaan. Pitää vielä kantaa liiterille halottavaksi.

Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa. 

Ennen päivän hellettä kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu. 

Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.

Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan.

Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys, mutta pehmyt terä, ja silmäillä leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.

Istutuksia kylmän jälkeen

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.

Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin. 

Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.

Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista. 

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.

Haketusta lupauksen reunalla

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista. 

Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä  tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.

Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule. 

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.

Metsäpuutarhan ensimmäinen puu

 Sateinen ja kolea viikonloppu sujui rauhassa. 

Päätimme perustaa metsäpuutarhan pellon lähimmälle sarkalle. Istutimme sen ensimmäiseksi puuksi yllättävän pitkän, ainakin kaksi ja puolimetrisen Titan makeapihlajan taimen. Voi onnea, vihdoinkin. 

Siirrän toiselta sarkalta viime vuonna istuttamamme luumun piiskataimet pihlajan kavereiksi jahka kerkiän, eli jaksan.

Tukevan oloiset preussin vadelmajuurakot pääsivät kasvamaan kasvimaan reunalle. Levitimme raakakompostin talon eteläseinustan ja perennojen hugelpenkkeihin. Ripauksia riitti yrttispiraaliin ja sipulikukkapenkkiinkin, ja ihan vähän kasvimaallekin. 

Käänsin viimevuotisen kompostin jälkikompostoitumaan. Ruokin kompostin kevään haravointikarikkeella, kuten BIOSin Ville Lähde joskus hienosti kompostiensa hoivaamista kuvasi, ja lisäsin kasan uumaan lehmänlantasydämen herätteeksi. 

Kirjoitin joku vuosi sitten, omasta mielestäni aika pätevät, kompostointiohjeet Sininauhaliiton green care-blogiin. Sieltä voi vilkaista, jos vinkit kiinnostelee.

Kovasti yritin, sunnuntaina, mutta ei oikein lähtenyt, nimittäin raivaussaha pörisemään. Sen ryyppyvipu katkesi viime kesänä. Tein siihen uuden vivun, mutta eipä tuo lähtenyt vaikka kuinka nyki. Kanankakat sain sentään ropisteltua syreenien ilmatuille tyville.