Lämpöä ja metsäinventointia

Lämmin saapui vihdoin. Sunnuntaina oli 27 astetta. Käväisin kääntymässä mökillä. Inventoin vastarannan koivikon, niitin kesantopläntin, kastelin kukkapenkit ja jatkoin vähän kuopan kaivuuta.

Koivikko ja sitä ympäröivä vanha kuusimetsä honkaylispuineen oli uuttunut vedestä. Koivikon sakea kuusialikasvos uitti minut hetkessä, kun ponnistelin eteenpäin yrittäen pitää suoraa linjaa ja systemaattista satunnaisotantaani systemaattisena. 

Kahden metrin säteellä mitattuna koivikon hehtaaritiheys koivuineen, kuusineen ja muine puineen oli 1700 ja risat. Tiheys pitää saada ensiharvennuksen 800:n, etteivät pikkuset ihan riukuunnu. Onneksi koivikko ei ole hehtaarinkokoinen, eikä edes puolen hehtaarin metsä vaan vain reilu viidesosainen kaistale rannan suojakaistan takana ennen vanhaa metsää ja sipeariankuusi-kuusisekametsää. On siinä silti hommaa, kaataa 110 säärenpaksuista puuta, kiskoa ne halkopinoihin ja soutaa edelleen toiselle puolelle järveä halottaviksi.

Ajelin samalla mettäreissulla moottorisahalla rankapuita uutta kotaa varten. Aiempi kota oli mallia kolttien turvekota. Sen luodepuut eivät kestäneet katolle asetettuja kunttaturpeita ja lunta. Nyt teen jyrkempi kattoisen niin, että lumi ja vesi valuu alas eikä savu  leiju aivan istumakorkeudella. Kattojen kulma kannattaa kattoa paikallisten kuusien oksista. Niitä ei ole pakkaantunut lumi katkonut.

Kesanto oli ihan kesantona. Voi että. Sakea horsmaniitty on taltutettu pieneltä alalta kiitos persianapilan ja kauran. Sekin iti kuin itikin aikaisesta kylvöstä huolimatta. Siellä täällä harvakseltaan. Tein toisen niiton, kuten heinämaijan aikaan kuuluu, silloin kun apila kukkii. Luumun ja kirsikan taimet olivat kaikki hengissä, samoin makeapihlaja.

Aloitin viikko sitten kaivautumisen maan viileyteen, eli kaivamaan kuoppaa vanhalle arkkupakastimelle. Se saa olla ensikosketukseni maakuoppien ja -kellarien kostean viileisiin suojiin. Perunat kasvavat jo ja pelkään törmääväni johonkin puolenkuution kivenmurikkaan.

Katiska antoi kiloisen hauen ja valkosipulit ovat kuolemankielissä sateiden vuoksi. Tarkastin jo milloin istukassipulit tulevat myyntiin sillä omista ei niiksi ole.

Taimia metsäpuutarhaan

Saimme nauttia kukkuraisesta kukkapaljoudesta kesäpäiväntasauksena. Syödä, nauraa ja jutella. Läksiäisiksi saimme mukaamme neljä luumupuun tainta ja kaksi kirsikkapuun tainta, ja jokusen perennan ja tarharuusunkin taimen. Alhamdulillah, hyvää.

Puuntaimet pistivät meidät hahmottelemaan tarkemmin mitä oikein meinaamme sillä, kun sanomme metsäpuutarha. Eli piirsimme tupakka-askin puuttuessa tulevaisuuden piirrustukset ruutuvihon kylkeen. Muutama polku peltosarkalle, ajatusten puusaarekkeita ja avointa maata saarekkeiden lomaan, pensaille, yksivuotisille ja sitkeille, sisukkaille monivuotisille. 

Osallistuin muutama kesä sitten, Pohjoismaisilla permakulttuurifestareilla, monivuotisten hyötykasvien kasvatus-luennolle. Jossain muistikirjassa on siis valmiita lajilistaushahmotelmia. Hissunkissun.

Elikkäs puuntaimia horsmikkoon. Lantio heijaamaan ruohikkoa alas ja lehmänkakkikompostia mulloksen pohjalle. Istutimme kirsikantaimet makeapihlajan seuraksi ja luumuntaimet omalle saarekkeelleen. 

Potut ja kesantopersianapila innostuivat silminnähden viime viikkoisesta ruohikon niitosta. Puskee puskee.

Tuntuu, että taas teki tusinan muutakin asiaa joita ei löytynyt tehtävälistasta, mutta joiden parissa viikonlopun päivät hujahtavat. Tienviittaa, kasvimaan rukouslippuja, kitkentää, lantakompostia, lukemista, saunaa ja uimista ja sen sellaista mukavaa. Ora et labora

Kesän kukkia ja rukouslippuja

Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.

Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin pussukoittain pääkaupungin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.

Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin, ja komposti sai hiilenruskean väliin typenvihreää. Fifty-fifty, niin kompostin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä. 

Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa herukoiden yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn kävin pätkimässä halkomittaan. Pitää vielä kantaa pöllit liiterille halottavaksi.

Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa. 

Ennen päivän hellettä ja lepoa kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu. 

Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.

Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan. Unelmoin paperilyhdyistä tammenoksille. Borneossa, kerran, yhdessä kylässä oli suuri keskuspuu, joka oli illan pimeydessä koristeltu värikkäin paperilyhdyin. Ehkä kauneinta ikinä. Jos saisi kokea vielä edes hiukan sitä.

Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys mutta pehmyt terä, ja tutkia tiluksen leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia, eli viikatteita. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.

Haketusta lupauksen reunalla

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista. 

Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä  tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.

Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule. 

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.