Istutuksia kylmän jälkeen

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.

Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin. 

Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.

Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista. 

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.

Kotikallion vuosi 2024

Vuosi alkoi helmikuussa polttopuiden kaadolla. Viimeiset suuret kuuset kasvimaan liepeiltä saivat tehdä tilaa. 

Maaliskuussa otimme kiikariimme pellon pajukot kurkien kailottaessa taivaalla. Pelto on jaettu neljään sarkaan, joista kahdella keskimmäisellä kasvaa pajua, yhdellä oikein runsaasti, viiden sentin paksuisia runkoja pensaita. Kaadoimme tuolta sarkalta pajuja maahan noin viiden metrin matkalta ja vedimme ne pellon poikki pihatien varteen. Ajatuksena on kokeilla saisiko tällaisella kaista kerrallaan kaatamisella aikaan loputtoman polttopuuihmeen. Kaadetut pajut vesoisivat takaisin kasvuun ja kun koko sarka on lopulta kaadettu, voisi kierron aloittaa alusta.

Huhtikuussa metsästettiin erikoisen näköisiä, eli kärsineitä puuntaimia bonsai-aihioiksi. Mökkitien varrelta löytyi kaksi vesakonniittäjän kolhimaa kuusta ja mökin pihapiiristä hellempään hoitoon siirtyi pari tammea ja mänty. Istutuskuoppaan laitettiin hiekoitussora voittoinen hiekka-lahopuu-multaseos.

Pihankohopenkkiin suunniteltiin perhospuutarha ja toukokuussa istutettiin taimet. Kolme ruusupensastakin löysi uuden kodin ja kolme varsiruusua. Kurpitsat saivat tänä vuonna kasvaa taloon päätyyn syksyllä rakennetussa hugel-penkissä.

Kesäkuun kynnyksellä oli kasvimaan vuoro.

Kesällä piha sai koristukseksi vielä yrttispiraalinkin. Kyllä kelpasi kölliä riippukeinussa ja kahvitella vehreydessä kukkia ihastellen.

Elokuussa niitettiin pellolle ensimmäinen laikku uudisviljelylle ja käännettiin lokakuussa talven muokattavaksi uudella öljyhevosella, eli Texas-sarvitraktorilla. Pihlajanmarjojen runsaus jaksoi ihastuttaa tänä vuonna.

Kolmannelle peltopalstalle istutettiin luumupuun taimia. Saa nähdä syövätkö kauriit ne heti suihinsa.

Kasvimaan sato oli tänä vuonna runsas. Oli kukkaa ja kaunista, runsaasti kurkkuja, papuja, yrttejä, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurpitsaa ja valkosipulia. Pihapiiristä sai sieniä ja halotkin tulivat hakatuksi kuivumaan uusittuihin halkokatoksiin.

Vuosi oli paketissa, kun sato oli kotosalla, peltokynnettynä kevättä varten ja joulukuussa asensin taloon ilmaiseksi bongattun ja huolletun ilmalämpöpumpun.