Vuosi alkoi helmikuussa polttopuiden kaadolla. Viimeiset suuret kuuset kasvimaan liepeiltä saivat tehdä tilaa.
Maaliskuussa otimme kiikariimme pellon pajukot kurkien kailottaessa taivaalla. Pelto on jaettu neljään sarkaan, joista kahdella keskimmäisellä kasvaa pajua, yhdellä oikein runsaasti, viiden sentin paksuisia runkoja pensaita. Kaadoimme tuolta sarkalta pajuja maahan noin viiden metrin matkalta ja vedimme ne pellon poikki pihatien varteen. Ajatuksena on kokeilla saisiko tällaisella kaista kerrallaan kaatamisella aikaan loputtoman polttopuuihmeen. Kaadetut pajut vesoisivat takaisin kasvuun ja kun koko sarka on lopulta kaadettu, voisi kierron aloittaa alusta.
Huhtikuussa metsästettiin erikoisen näköisiä, eli kärsineitä puuntaimia bonsai-aihioiksi. Mökkitien varrelta löytyi kaksi vesakonniittäjän kolhimaa kuusta ja mökin pihapiiristä hellempään hoitoon siirtyi pari tammea ja mänty. Istutuskuoppaan laitettiin hiekoitussora voittoinen hiekka-lahopuu-multaseos.
Pihankohopenkkiin suunniteltiin perhospuutarha ja toukokuussa istutettiin taimet. Kolme ruusupensastakin löysi uuden kodin ja kolme varsiruusua. Kurpitsat saivat tänä vuonna kasvaa taloon päätyyn syksyllä rakennetussa hugel-penkissä.
Kesäkuun kynnyksellä oli kasvimaan vuoro.
Kesällä piha sai koristukseksi vielä yrttispiraalinkin. Kyllä kelpasi kölliä riippukeinussa ja kahvitella vehreydessä kukkia ihastellen.
Elokuussa niitettiin pellolle ensimmäinen laikku uudisviljelylle ja käännettiin lokakuussa talven muokattavaksi uudella öljyhevosella, eli Texas-sarvitraktorilla. Pihlajanmarjojen runsaus jaksoi ihastuttaa tänä vuonna.
Kolmannelle peltopalstalle istutettiin luumupuun taimia. Saa nähdä syövätkö kauriit ne heti suihinsa.