Satosuunnitelma ja kesän hyötykasvi-istutuksia

 

Istutusrykäsy, se oli pelin nimi viikonloppuna. En pääse ensi viikonloppuna mökille, joten siementä ja pottua piti saada vakoon nyt.

Muu elämä on vienyt viime viikkoina niin kiivaasti huomiota, että en ole löytänyt hetkeä laskeutua kunnolla viljelysuunnitelman ääreen, mutta onhan noita tullut tehtyä, eli siitä vaan.

Osaan jo miettiä mitä käytän, eli kerätä satoa. Se on se permakulttuuriperiaate, joka helposti unohtuu viljelyn ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Innostuu kaikkeen hifistelyyn ja erikoisuuksiin, itse viljely on tavallaan jo se sato, ja lopputuloksena on kilokaupalla jotain jota ei kykene säilömään, tai kymmenen 100 työtuntia vaatinutta maailman parasta tomaattia tai chiliä.

Peruna säilyy hyvin kuopassa ja pitää maan avoimena, vähän kuin kesantokasvi siis, sipuli säilyy kotioloissa, samoin valkosipuli, kurkut ja kurpitsat saa pikkelöityä ja lehtikaalit kuivattua. Salaattia ja mangoldia penkkien reunat pullolleen niin säästää kesällä monta rahaa ja on jatkuvasti syötävää. Ne ovat lisäksi kaikki, ehkä janoista kurkkua lukuunottamatta, vähätöisiä kasvattaa. Se oli mun suunnitelma. Ja paljon kukkia sinne tänne.

Papuja olen viljellyt aina vähän turhan paljon, vaikka pakkasessahan ne menisivät ihan kivasti. Tänä vuonna kasvatan papuja vain penkillisen, mutta niiden istutus saa vielä odottaa. Pitää vielä vähän haistella alkukesän kelejä, etteivät vaan paleltuisi ja mätänisi, herkistelijät.

Talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja kitkin rivien välit ennen niiden pusikoitumista, kerrankin.

Katiskasta löytyi jööti kuha. Kaksi viikkoa sitten sain samaa kaliiberia olevan hauen. Pääsee kokkaamaan.

Uusia taimia ja erotteleva puucee

 

Talvi oli kylmä. Pelkäsin valkosipulien puolesta tammikuussa kovien pakkasten iskeytyessä paljaaseen maahan. Selviävätkö ne, latvialaiset. Kovien pakkasten vuoksi en käynyt mökillä talvella. Liian kylmä lämmittää savupiippua.

Valkosipulit selvisivät. Huomasin huhtikuussa, kun istuttelin kuutta uutta kirsikanpun taimea metsäpuutarhaan. Nyt toukokuun ensipäivinä istuttelin lisää. Kolme ruusupensasta, papula, poppius ja valentina. Pihajasmike, siperianhernepensas, muutama herukka ja karviainen metsäpuutarhaan ja makeasinikuusama kasvimaan penkalle. Raparperi köökin ikkunan alle.

Viikko sitten tapasin paikallisen joulukuusiyrittäjän. Kaavaan on joskus silloin joskus merkattu rasitetie hänen läheiselle tontilleen, siis meidän tontin kautta ja siitä nyt sitten. Sovimme leppoisina huutokauppakeisareina tien linjasta ja pihatien puiden kaadosta. Minä jeesaan sovittujen puiden kaadossa syksyllä ja autan hänen tontilleen jäävien peltosarkojen perkauksessa samalla kun pöristelen sahaa omalla puolella ja hän ajaa vuorostaan joku päivä traktorilla paikalle aukaisemaan peltosarkat kesannolle, pois pajujen ikeestä. Inshallah hommat hoituu.

Eilen viritin puuceen kuntoon. Käymälän konehuoneeseen oli rakennettu välipohja, minkä vuoksi istuimen alle ei sopinut tarpeeksi suurta saavia. Vähän pyörösahaa ja väännintä niin pääsin turhasta lattiasta eroon ja sain lisää tilaa. Se miksi alun alkaen aloin katsella käymälää silmät sirrillä arvioiden, oli halu saada ravinteet paremmin talteen. Halusin pissat pensaille jo kasvukaudella. Nyt on viimein tilaa asentaa erotteleva suppilo. Erotteleva kuivakäymälä! 

Virtsaa tulee laimentaa lannoituskäyttöön 1:9 - 1:3  välillä. Yhden suhde kolmeen osaan vettä on todella tujua ja laimeampi on, noh, laimeampaa.

Kunhan kohopenkin perennat nostavat vielä vähän versoja, niin otan hommaksi nostella ne hellästi hetkeksi sivuun ja uudistaa penkin mullat. Tein hugelkultur-penkin pohjan käyttäen maapohjan kunttapaakkuja lahopuiden peittelyyn ja maapohja on hyvin hiekkaista ja läpäisevää. Tämä on hidastanut pohjapuiden lahoamista ja nopeuttanut kunttien päällä olevan kompostin hajoamista kasvien hanakoihin juuriin. Tarvitsen lisää kompostia, lisää runsasta kastelua, jotta paljon kukkia. Kauneutta.

Ilmalämpöpumppukin tuli huollettua. Huomasin tuossa, että se käy liian pienillä paineilla, ei jaksanut lämmittää tarpeeksi. Vanhat kylmäaineet pois, tyhjiöinti ja vuotojen etsintä, ei muuten ollut, ja uudet aineet tilalle. Vuoto löytyi lopulta siitä huoltonipan sielusta. Ajoin kylmäaineet varaajaan odottamaan ensi kertaa, notta saan sielun vaihdettua. Pian pöhisee taas. 

Myös: oispa aikaa nakutella ne linnunpöntöt. Nyt ei ehdi. On meinaan vuoden paras hetki kitkeä rikkoja penkeistä.

Haketusta lupauksen reunalla

Tavallista viileämmät kevätkelit jatkuivat tällä viikolla. Vähän lupaili lämpöä muutamana päivänä, mutta ei auennut vielä. Tuntuu kuin koko luomakunta odottaisi sitä, lähtökuopissa, jännittyneenä, valmiina ponkaisemaan heti kun taivas puhkeaa ja vapauttaa lämmön. Hieno tunnelma, lupauksen reunalla.

Lauantaina sateli joten siivosimme mökin talven jäljiltä. Pesin oikein lattiatkin ja imurikin oli kylässä kaupungista. Yläkerran vierashuoneet saivat uuden sisustuksen. Sadepäivä teki hyvää kasveille, nyt vielä se lämpö päälle niin kyllä lähtee.

Lueskelin Kushnerin Luomisen järveä ja join liikaa kahvia. Kahvi taitaa merkitä itsen elukkamielelle vapaapäivää, sitä, että ei tarvitse lähteä töihin vaan voi vaan juoda sitä loputonta aamukahvia. Hörps

Lämpimänä sunnuntaina haketimme harvennusrisuja ja talven puunkaatojen oksia, kunnes emme hakettaneet koska kone sanoi: nou. Hakettimen virtakytkin väsähti. Täytyy käydä läpi kodin kuulakärkikynät terhakamman jousen toivossa, että saisi kärjet liikkumaan. Inshallah.

Ehdittiin hakettaa kuitenkin sen verran, että saimme lähes puolet kasvimaan reunarinteiden marjapensaista katettua. Herukat kukkivat. Kasvimaan käytäviäkin saatiin kitkettyä ihan huolella.

Monivuotiset yrtit pilkottelevat jo, nukula innokkaimpana. Hyvänheikin savikkakin ja mäkimeirami, ja tuo neljäs jonka nimeä en nyt muista. 

Ulkobonsait selvisivät ensimmäisestä talvesta ja annoin niille pienen kanankakkaherätteen ensimmäisen kastelun kanssa. Merkkasin pihapiiristä kaksi uutta, persoonallisen näköistä  tammentainta sillä silmällä pidettäviksi.

Laskin veneen vesille ja sain katiskasta pullean ahvenen pakkaseen. Hanhia lentää yhä kohti pohjoista ja käkiä on saapunut muutama lisää. Linnut lurittelevat jo puiden täydeltä, tule tule kesän lämmin, tule. 

Persianapila itää kesantopläntillä ja on siellä täällä kauran itujakin. Potutkin ovat kasvussa, mutta yhä pinnan alla turvassa.

Lemmikit kukkivat ja tulppaanit ovat nupuillaan. Pohjan rantakukat eivät tainneet selvitä talvesta, muuten perennahugelpenkki vaikuttaa lupaavasti pilkottelevalta. Ehkä muutama täydennystaimi, hmm, ja kesäkukat joukkoon.

Kävely

Kävin mökillä lepäämässä. Öljysin vain veneen sisäpuolen ja raivasin metsäpuutarhasarkalta pahimpaa vesakkoja ensin alta pois. Sitten lepäsin, mutta en kierroksiltani pystynyt joten kävelin.

Kävelin järven itäpuolen metsäalueen ympäri. Kuusikkoa, hakkuita, männikköä, taimikkoa, kuusikkoa, suota. Paljon puita, ei yhtään ihmistä. Välillä satoi. Kävelin kauan. 

Palattuani juoksutin metallista karttamittaria reitilläni. Kaksitoista kilometriä. Sitten lepäsin. Nukuin ja nukuin. Luin ja nukuin.

Hanhiauroja lentää tiuhaan kohti pohjoista. Kuulin ensimmäisen käen. Katiskassa on yhä hiljaista.

Metsäpuutarhan ensimmäinen puu

 Sateinen ja kolea viikonloppu sujui rauhassa. 

Päätimme perustaa metsäpuutarhan pellon lähimmälle sarkalle. Istutimme sen ensimmäiseksi puuksi yllättävän pitkän, ainakin kaksi ja puolimetrisen Titan makeapihlajan taimen. Voi onnea, vihdoinkin. 

Siirrän toiselta sarkalta viime vuonna istuttamamme luumun piiskataimet pihlajan kavereiksi jahka kerkiän, eli jaksan.

Tukevan oloiset preussin vadelmajuurakot pääsivät kasvamaan kasvimaan reunalle. Levitimme raakakompostin talon eteläseinustan ja perennojen hugelpenkkeihin. Ripauksia riitti yrttispiraaliin ja sipulikukkapenkkiinkin, ja ihan vähän kasvimaallekin. 

Käänsin viimevuotisen kompostin jälkikompostoitumaan. Ruokin kompostin kevään haravointikarikkeella, kuten BIOSin Ville Lähde joskus hienosti kompostiensa hoivaamista kuvasi, ja lisäsin kasan uumaan lehmänlantasydämen herätteeksi. 

Kirjoitin joku vuosi sitten, omasta mielestäni aika pätevät, kompostointiohjeet Sininauhaliiton green care-blogiin. Sieltä voi vilkaista, jos vinkit kiinnostelee.

Kovasti yritin, sunnuntaina, mutta ei oikein lähtenyt, nimittäin raivaussaha pörisemään. Sen ryyppyvipu katkesi viime kesänä. Tein siihen uuden vivun, mutta eipä tuo lähtenyt vaikka kuinka nyki. Kanankakat sain sentään ropisteltua syreenien ilmatuille tyville.