Ukkosta ja säätilastoja

Sateinen, viileä kesäkuu jatkuu. Kasvimaa ja kukat ovat asian vuoksi ihan lehti maassa. Pensaspavut eivät saaneet kylmän vuoksi niitä lehtiä edes ylös maasta, paitsi yksi lajike, jonka nimeä en tietenkään tiedä, koska en jaksanut tänä vuonna ottaa muistiin eri lajikkeiden istutuspaikkoja. Neljää lajiketta taisi pussukoista löytyä multaan. 

Kesäkurpitsat ja yrtit eivät tunnu olevan keleistä moksiskaan. Kurkut sinnittelevät yllättävän hyvin, mutta kurpitsat eivät todellakaan.

Kesäkuussa on satanut kaksikertaa enemmän kuin tavallisesti (94 / 43 mm), päivälämpötilat ovat laahanneet kuusi astetta pitkänajan keskiarvon alla (14 / 20 C) ja yöt ovat olleet kylmiä, lämpötila on kesäkuussa juuri ja juuri ylittänyt kymmenen astetta vain 11 yönä. Ei ihme, että kasveilla on vetelä olo ja pavut antoivat vain periksi. 

Lämpösummaa on Farmit-sääpalvelun mukaan kertynyt 445. En löytänyt mitään sivustoa jossa voisi tarkastella lämpösummien paikkakohtaisia kuukausikeskiarvoja. Muita tilastotietoja löytyy ilmatieteenlaitokselta. 

Ja jotenkin ihmeellisesti järvien pinnat ovat samaanaikaan ennätysalhaalla. Mihin se kaikki vesi hulahtaa?

Kesäkuu 2024

Kesäkuu 2025

Noh, eipähän tarvitse kitkeä ja kastella. Kaadoimme siis puita, eli raivasimme metsäpuutarhaan polkua kapean metsäkaistan läpi. Kuuset ja pienemmät haavat saivat muuttua pölleiksi, kun isot, pellonlaidassa kasvavat haavat saivat luopua kaistaleesta kuortaan. Ne kaulattiin juurivesojen kasvun hillitsemiseksi. 

Haapojen kanssa pitäisi nyt jaksaa odotella kaksi kasvukautta ennen kaatoa muuten seurauksena on haavikkopuutarha ja pitkäkestoista vesakon kanssa riitelyä. Yritän malttaa edes 2027 kesään.

Lauantai-ilta ja sunnuntai paljasti julkisen liikenteen olemattomuuden. Sen lisäksi, että täältä ei pääse lähimpään kaupunkiin kuin kerran päivässä, jos bussikuski siis pysähtyy pysäkittömälle kylällemme, sieltä kaupungista ei pääse pääkaupunkiin elleivät junat kulje. Eivätkä ne kulkeneet, ja busseja ei ole. Seuraava bussi lähtisi vasta maanantaiaamuna. Käsittämäntä, eikö? Sunnuntaiaamuna ajeltiin sitten pari tuntia HSL:n alueelle, josta löytyi lähin toimiva raidelinja eteenpäin.

Palasin junalta takaisin lueskelemaan. Täydennyskylvin pensaspapuja ja alkoi ukkostaa. Ukkosta ja sadetta jatkuikin sitten alkuiltaan saakka. Ensimmäinen kohdalle sattunut jyrähtely tänä kesänä.

Taimia metsäpuutarhaan

Saimme nauttia kukkuraisesta kukkapaljoudesta kesäpäiväntasauksena. Syödä, nauraa ja jutella. Läksiäisiksi saimme mukaamme neljä luumupuun tainta ja kaksi kirsikkapuun tainta, ja jokusen perennan ja tarharuusunkin taimen. Alhamdulillah, hyvää.

Puuntaimet pistivät meidät hahmottelemaan tarkemmin mitä oikein meinaamme sillä, kun sanomme metsäpuutarha. Eli piirsimme tupakka-askin puuttuessa tulevaisuuden piirrustukset ruutuvihon kylkeen. Muutama polku peltosarkalle, ajatusten puusaarekkeita ja avointa maata saarekkeiden lomaan, pensaille, yksivuotisille ja sitkeille, sisukkaille monivuotisille. 

Osallistuin muutama kesä sitten, Pohjoismaisilla permakulttuurifestareilla, monivuotisten hyötykasvien kasvatus-luennolle. Jossain muistikirjassa on siis valmiita lajilistaushahmotelmia. Hissunkissun.

Elikkäs puuntaimia horsmikkoon. Lantio heijaamaan ruohikkoa alas ja lehmänkakkikompostia mulloksen pohjalle. Istutimme kirsikantaimet makeapihlajan seuraksi ja luumuntaimet omalle saarekkeelleen. 

Potut ja kesantopersianapila innostuivat silminnähden viime viikkoisesta ruohikon niitosta. Puskee puskee.

Tuntuu, että taas teki tusinan muutakin asiaa joita ei löytynyt tehtävälistasta, mutta joiden parissa viikonlopun päivät hujahtavat. Tienviittaa, kasvimaan rukouslippuja, kitkentää, lantakompostia, lukemista, saunaa ja uimista ja sen sellaista mukavaa. Ora et labora

Kesän kukkia ja rukouslippuja

Viikonloppuun sattui kesän ensimmäiset hellepäivät. Sunnuntaina oli pysäyttävät 27 astetta ja tuulesta huolimatta ilma tuntui seisovan.

Saimme tehtyä viimeiset täydennysistutukset lauantaina. Neljä avomaankurkun tainta, kolme kesäkurpitsan tainta, lisämangoldia ja lehtipersiljan kylvöt. Sunnuntaina löysin pussukoittain pääkaupungin palstaviljelmiltä syksyllä keräiltyjä mysteerikukkien siemeniä ja ripottelin ne kukkapenkkeihin. Saa nähdä onnistaako niiden kanssa.

Käytettynä ostettu, lähes bränikkä raivaussaha toimi ja siimasin pihapiirin minttiin, ja komposti sai hiilenruskean väliin typenvihreää. Fifty-fifty, niin kompostin typpi-hiili-tasapaino pysyy hyvänä. 

Lauantaina ajelin nopeasti muutaman moottorisahahomman alta pois. Lyhensimme pihatammesta kahta perennapenkkiä varjostavaa oksaa ja kaadoin kasvimaan takaa herukoiden yllä riippuneen raidan. Raidan jätin maatumaan lahopuuna, mutta kaksi vuotta sitten saunan kulmille unohtuneen, kaadetun männyn kävin pätkimässä halkomittaan. Pitää vielä kantaa pöllit liiterille halottavaksi.

Sunnuntaina luin lähinnä Shohei Ookan Tulia tasangolla romaania. Ollut ikävä mökkipihan hitaita aamuja ja päiviä. Kahvia termoksessa, ehkä vissyä, vesimelonia ja linnun laulua lämpimän tuulen vireen silittelemänä. Kyllä kelpaa. 

Ennen päivän hellettä ja lepoa kävin tosin niittämässä pellon kesantopläntin ja multaamassa potturivit. Kaikki kasvaa hyvin paitti apilan sekaan istutetut kaurat. Huhtikuun loppu heittäytyi heti kylvön jälkeen jäätäväksi. Ei se mitään. Apila kasvaa ja potut pullistuu. 

Mietin josko aukaisisi vielä yhden perunarivin edellisten viereen. Saisi uusia pottuja syyskuuksi ja maakuoppaan täytettä.

Ripustin riippukeinun rannan varjoihin ja rukousliput tammen helmaan. Unelmoin paperilyhdyistä tammenoksille. Borneossa, kerran, yhdessä kylässä oli suuri keskuspuu, joka oli illan pimeydessä koristeltu värikkäin paperilyhdyin. Ehkä kauneinta ikinä. Jos saisi kokea vielä edes hiukan sitä.

Ensi kerralla ajattelin tahkota itäsuomesta tilaamani vanhanajan viikatteen terät, sellaiset joissa on kova selkämys mutta pehmyt terä, ja tutkia tiluksen leppäisiä josko ne taipuisivat viikatteen varsiksi. Olen huomannut, että suomessa ei osata enää tehdä a) viikatteen teriä eikä b) viikatteen varsia, eli viikatteita. Ennen osattiin ja kelasin ottaa mallia.

Istutuksia kylmän jälkeen

En päässyt mökille kolmeen viikkoon. Peura syöksyi eräänä yönä jostain, kuin ohjus. Auto meni lunastukseen.

Sain hommattua uuden kärryn, nyt siinä on se vetokoukkukin josta olen monesti haaveillut, ja pääsin mökille. Ellei olisi ollut näin vilipakat kelit tällainen takapakki olisi harmittanut. Nyt oli itseasiassa ihan hyvä aika tehdä istutukset ja kylvöt.

Istutussuunnitelmat olivat valmiina, eikun siementä multaan. Sitä ennen kastelin penkit uudestaan ja uudestaan. Vesipumppuhyrisemään IBC-tankin täydeltä ja letkulla edelleen kasvimaan saaviin. 

Kasvimaan penkit pidättävät vettä todella hyvin, eivät saven, vaan hiekkapohjaa vasten olevan olkikerroksen ansiosta. Pintamultaa ja kompostia on vain noin 15 senttiä. Tammen alla pötköttävä perhosperennojen hugelpenkki taas ei pidätä vettä, vaikka kuinka mainostavat, että juuri se niin tekisi. Myyrät tykkäävät meinaan tehdä puunrunkojen ja oksien päälle kasattuun kuntta- lehti-, komposti-, pintamultapenkkiin tunneleitaan. Tällaiset tuulitunnelit kuivattavat mullan nopeasti. En ole mikään kohopenkkien suurin fani juuri niiden jaaatkuvan kastelutarpeen vuoksi. Eli kastelin sitä penkkiä ja kastelin huolella.

Kasvimaalle pääsi tänä vuonna yrttien, puna- ja valkosipulien lisäksi erilaisia pensaspapuja, käytin avoimet pussit loppuun, kurpitsoita, kehäkukkaa ja pillisipulia. Ensi kerraksi hommaan vielä jokusen kurkuntaimen. Viimevuotiset siemenet eivät jostain syystä itäneet. Kesäkurpitsoitakin mahtuu penkkeihin vielä pari, ja paljon lehtipersiljaa. Sitä pitää saada.

Talonpäädyn hugelpenkkiin kylvin siemenestä erilaisia viherkaaleja, persiljaa, salaattia ja keräsalaattia, magoldia ja kehäkukkia. Viherkaalien väliin istutin auringonkukan taimet. Ehkä jotain kukkasia vielä, hmm.

Se perhosille viime vuonna suunniteltu perennapenkki, se josta ne myyrät tykkää, oli selvinnyt talvesta yllättävän hyvin. Vain kaukasiantörmäkukat nuukahtivat ensimmäiseen talveen. Istutin joukoon joitain yksivuotisten kukkien taimia, lähinnä muutamaa sorttia ukonhattuja ja kosmoskukkia. Saa nähdä selviävätkö pikkuiset rääpäleet ensimmäisestä viikosta. Kosmoskukkia voisi kylvää varuiksi ensi kerralla myös siemenestä.

Pellon potturivit olivat elossa, mutta eivät missään hurjassa kasvussa. Pinnan päällä kuitenkin. Pitää antaa heille enemmän aikaa ja hoivaa ensikerralla. Syysvalkosipuleita varten kesannoitu pellon plänttikin voi hyvin. Sade ei tekisi kuitenkaan pahaa. Tilasin itäsuomesta kunnollisia, vanhoja viikatteen teriä joilla viiltää vanhasta muistista kasvavat horsmat ja ruohot alas. Ensinnäisen niiton sai tehdä joskus juhannuksen holleilla, kun apila kukkii, näin muistelen. Pitää tarkastaa ohjeista. 

Hurja homma yhdeksi päiväksi, mutta kivaa oli ja aurinko paistoi.