Talvella remontin valmistumista odotellessa lämmittelin tilan kehittelyä ideoimalla karttojen ääressä kasvimaan paikkoja, pellon käyttöä, ja sovittelin puiden harvennusta näitä silmällä pitäen.
Peltosarkojen kehittely kutkuttaa kovasti, mutta viljelykokemusta kartuttaneena muistan myös sadonkorjuun ja sen varastointi- tai eteenpäin myyntipalasen.
Viljely on niin kivaa, että sato usein unohtuu. Permakulttuuriperiaatteetkin taitavat todeta, ihan muistutuksena, että hyödynnä satoa. Pitää vielä miettiä kuinka, pelto on aika iso, noin hehtaari. Pikkuhiljaa.
Kaadoin talvella ensimmäisiä puita tulevan kasvimaan ympäriltä ja sahasin avantoja.
Lattiaremontti valmistui keväällä 2022. Paikkaan sai vihdoin asettua.
Ensitöikseni selvitin mistä saan käsiini ilmaista pahvia, olkea ja paskaa. Multaakin tarvitsin. Osista kokosin kerroskerrokselta kalkkia muutamaan väliin lisäten nodig-kasvimaan. Polun kohdat ovat pelkkää olkea.
Penkeissä kerroksina ovat hiekkapohjamaa, aaltopahvi, rakeinen kalkki, kompostoitunut olki (n. 30 cm), lehmän paska (5 cm), kalkki, olki (5 cm), multa (10 cm).
Mullan jouduin tilaamaan ja siirtämään pitkän, kapean pihatien päästä tulevalle kasvimaalle. Se olikin iso urakka ja viivästytti kasvimaan ensikylvöjä aina heinäkuun alkuun. Naapurin tilallinen kärräsi minulle 12 pyöröpaalia osittain kompostoitunutta olkea.
Keväällä aloitin myös runsaan syreenipensaikon uudistusharvennuksen. Seuraavan kolmen vuoden aikana leikkaan keväisin alas kolmanneksen pensaista katkoen aina paksuimmat rungot. Oksiston haketin kasvimaan olkipolkuja tukevoittamaan. Ja komposti piti nikkaroida, tietenkin.
Kesä oli hyvä ja ensimmäinen, kasvimaan asettumista odotteleva sato monivuotisine yrtteineen ja lehtivihreineen lupaava.
Syksyllä oli aikaa sisustaa taloa. Dyykkasin hienot kristallikruunut kotiroskiksilta. Kiva palapeli koota ne kristalli kerrallaan kokoon.
Puidenkaato jatkui syksyllä.
Luonto ja uusi isäntä laskeutuivat Kekrinä lepoon.
%20(1).jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti