Istutusrykäsy, se oli pelin nimi viikonloppuna. En pääse ensi viikonloppuna mökille, joten siementä ja pottua piti saada vakoon nyt.
Muu elämä on vienyt viime viikkoina niin kiivaasti huomiota, että en ole löytänyt hetkeä laskeutua kunnolla viljelysuunnitelman ääreen, mutta onhan noita tullut tehtyä, eli siitä vaan.
Osaan jo miettiä mitä käytän, eli kerätä satoa. Se on se permakulttuuriperiaate, joka helposti unohtuu viljelyn ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Innostuu kaikkeen hifistelyyn ja erikoisuuksiin, itse viljely on tavallaan jo se sato, ja lopputuloksena on kilokaupalla jotain jota ei kykene säilömään, tai kymmenen 100 työtuntia vaatinutta maailman parasta tomaattia tai chiliä.
Peruna säilyy hyvin kuopassa ja pitää maan avoimena, vähän kuin kesantokasvi siis, sipuli säilyy kotioloissa, samoin valkosipuli, kurkut ja kurpitsat saa pikkelöityä ja lehtikaalit kuivattua. Salaattia ja mangoldia penkkien reunat pullolleen niin säästää kesällä monta rahaa ja on jatkuvasti syötävää. Ne ovat lisäksi kaikki, ehkä janoista kurkkua lukuunottamatta, vähätöisiä kasvattaa. Se oli mun suunnitelma. Ja paljon kukkia sinne tänne.
Papuja olen viljellyt aina vähän turhan paljon, vaikka pakkasessahan ne menisivät ihan kivasti. Tänä vuonna kasvatan papuja vain penkillisen, mutta niiden istutus saa vielä odottaa. Pitää vielä vähän haistella alkukesän kelejä, etteivät vaan paleltuisi ja mätänisi, herkistelijät.
Talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja kitkin rivien välit ennen niiden pusikoitumista, kerrankin.
