Aloittelin vastarannan koivikon harvennusurakan viime kuussa. Metsikkö ei ole iso, mutta on siinä varttihehtaarissakin lähemmäs kaksiataa puuta jotka tulee kaataa, pätkiä ja rontata pinoihin jatkokuljetusta varten.
Iso homma, mutta hauskaa, kuten urheilu. Vaikea lähteä, mutta palkitsee.
Kirjoitin ensiharvennusohjeet ylös kotisivulleni.
Vieraitakin on käynyt, auttamassa, puuhaamassa, syömässä ja saunomassa. Vene oli ollut niin kauan kaikelta puuhalta ylhäällä, että perälaudat eivät päästäneet kalaan. Pitää turvotella kaunokainen keväällä kuntoon ja laskea useammin vesille niin pysyy hyvänä ja suopeana.
Peltojen kehittäminen ja niihin tutustuminen jatkuu. Maa on hyvää ja sopivan savista. Ehkä liiankin hyvää potuille. Kynnin niille uuden paikan pellon sivussa jossa maa on hiekkaisempaa.
Valkosipuleille valmistelemani palsta on saanut kesännoida viime syksyn kynnöstä persianapila-kaurapeitteen alla. Niitin peiteen kahdesti kesän aikana ja kynnin sen maahan viikko sitten ennen sateita. Äestin palstan vielä istutusvalmiiksi. Aluksi ajatuksena oli tehdä kohopenkkejä, mutta taidanpa jättää suuritöisyyden vuoksi väliin. Viljelyssä asioiden yksinkertaisena pitäminen on yllättävän usein se paras ratkaisu.
Mitä veikkaat, milloin maa jäätyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti