Kotikallion vuosi 2023

Pitkän talven jälkeen sipulikukkaistutukset ja laineiden liplatus toivottivat tervetulleeksi takaisin ja sormet syyhysivät päästä istutushommiin.

Tänä vuonna katsoin oikean kasvimaaviljelyn alkaneeksi. Edellisenä kesänä koottu ja rakennettu penkkirivi oli saanut asettua talven aikana kohdilleen. Istutushommat alkoivat lammaspehkun hakemisella lähitilalta. Lehmän paska paras, lammas hyvä ja hevonen ok. Kanan lanta on liian stydiä.

Piilotin lampaan lantaa uuteen hugelkultur -kohopenkkiin. Penkin alle kaivoin 30 cm syvän uoman jonka päällystin pahvilla, pinosin päälle liiterin takaa lahoa puuta, ylöskaivetut kuntat väärinpäin, kalkkia, kompostoitua lehteä ja kompostia, lammaspehkua ja viimeiseksi pintamullan.

Polttopuille rakensin kaksi katettua lavaa ja Espoosta löytyi ilmaiseksi tiiliskiviä grilliä varten. Sadevesisieppariviritykset kasteluveden keräämiseksi eivät toimineet kuten markkinamiehet puhuivat, joten siirsin IBC-kontin talon takakulmalle. Tehokas vesipumppu pumppaa nyt vedet järvestä tankkiin, josta voin valuttaa ne letkulla kasvimaan tynnyriin. Toinen kontti odottaa vielä käyttöä, ehkä pellolla, joskus.

Kasvimaa tuotti ihan ok. Varsinkin valkosipulia. En muista enää oikein mikä hommassa tökki, todennäköisesti pensaspapujen huono itävyys säiden takia, mutta jäin odottamaan seuraavaa vuotta toiveikkaana.

Syksyllä kokosin vanhasta tuvanlattiasta aidan naapuritonttia vasten. Ja keräsin kasvimaan ja metsän satoa. Kurpitsan selvästi nauttivat aurinkoisesta kohopenkistä. Syksyllä tein toisen samanlaisen talon eteläpäätyyn.

Kotikallion vuosi 2022

Talvella remontin valmistumista odotellessa lämmittelin tilan kehittelyä ideoimalla karttojen ääressä kasvimaan paikkoja, pellon käyttöä, ja sovittelin puiden harvennusta näitä silmällä pitäen. 

Peltosarkojen kehittely kutkuttaa kovasti, mutta viljelykokemusta kartuttaneena muistan myös sadonkorjuun ja sen varastointi- tai eteenpäin myyntipalasen. 

Viljely on niin kivaa, että sato usein unohtuu. Permakulttuuriperiaatteetkin taitavat todeta, ihan muistutuksena, että hyödynnä satoa. Pitää vielä miettiä kuinka, pelto on aika iso, noin hehtaari. Pikkuhiljaa.

Kaadoin talvella ensimmäisiä puita tulevan kasvimaan ympäriltä ja sahasin avantoja.

Lattiaremontti valmistui keväällä 2022. Paikkaan sai vihdoin asettua. 

Ensitöikseni selvitin mistä saan käsiini ilmaista pahvia, olkea ja paskaa. Multaakin tarvitsin. Osista kokosin kerroskerrokselta kalkkia muutamaan väliin lisäten nodig-kasvimaan. Polun kohdat ovat pelkkää olkea. 

Penkeissä kerroksina ovat hiekkapohjamaa, aaltopahvi, rakeinen kalkki, kompostoitunut olki (n. 30 cm), lehmän paska (5 cm), kalkki, olki (5 cm), multa (10 cm). 

Mullan jouduin tilaamaan ja siirtämään pitkän, kapean pihatien päästä tulevalle kasvimaalle. Se olikin iso urakka ja viivästytti kasvimaan ensikylvöjä aina heinäkuun alkuun. Naapurin tilallinen kärräsi minulle  12 pyöröpaalia osittain kompostoitunutta olkea.

Keväällä aloitin myös runsaan syreenipensaikon uudistusharvennuksen. Seuraavan kolmen vuoden aikana leikkaan keväisin alas kolmanneksen pensaista katkoen aina paksuimmat rungot. Oksiston haketin kasvimaan olkipolkuja tukevoittamaan. Ja komposti piti nikkaroida, tietenkin.

Kesä oli hyvä ja ensimmäinen, kasvimaan asettumista odotteleva sato monivuotisine yrtteineen ja lehtivihreineen lupaava. 

Syksyllä oli aikaa sisustaa taloa. Dyykkasin hienot kristallikruunut kotiroskiksilta. Kiva palapeli koota ne kristalli kerrallaan kokoon.

Puidenkaato jatkui syksyllä.

Luonto ja uusi isäntä laskeutuivat Kekrinä lepoon.

Alut kuvina

 Sain käsiini vanhoja kuvia talosta. Alla kuva rakennuskesäsästä 1929 ja kunnostuskesästä 2022.

Hieno pärekatto.

 

 

Päällyslautojen alta löytyi hieno punamultahirsi.

Tuvan lattia on maalausta vaille valmis.